Piian blogi

Kaupunkia kehitetään kaupunki edellä - mutta onko se oikein?

Perjantai 24.1.2025 klo 9.56 - Piia Malmberg

Näin tuotantotalouden diplomi-insinöörinä päätöksenteko on olevinaan helppia. Päätökset perustuvat analytiikkaan, dataan ja selkeisiin tavoitteisiin, jotka ottavat huomioon resurssien rajallisuuden ja vaihtoehtoiskustannukset.

Tuotantotalouden menetelmät, kuten ennustemallit ja kustannushyötyanalyysi tarjoavat erinomaisia työkaluja päätöksentekoon: niiden avulla vaihtoehtoja voidaan tarkastella objektiivisesti ja valinnat voidaan perustella läpinäkyvästi. Kaupungin niukat resurssit tulee kohdistaa oikein, eli priorisoida niin, että ne tuottavat mahdollisimman suuren hyödyn kuntalaisille, erityisesti pitkällä aikavälillä.

Kunnan päätöksenteko ei kuitenkaan ole vain resurssien jakamista, vaan myös arvon luomista ja pitkän aikavälin hyvinvoinnin rakentamista. Tässä kohtaa äitinä ja kuntalaisena aivot menevät usein solmuun. Mikä on parasta arvoa ja hyvinvointia kuntalaisille, tasapuolisesti? Jokainen käytetty euro on pois jostain muusta, joten päätösten vaikutuksia on arvioitava tarkkaan.

Perheemme asuu haja-asutusalueella. Lähimpään päiväkotiin ja lasten tulevaan kouluun on matkaa noin kuusi kilometriä. Alueella ei ole juurikaan kunnallisia palveluja, kuten liikuntapaikkoja. Lähimpään leikkipuistoon on matkaa useampi kilometri.

Kun lautakunnissa tehdään päätöksiä siitä, mihin esimerkiksi uusia liikunta- tai ulkoilupaikkoja suunnitellaan, niiden sijoittuminen arvioidaan sen perusteella, kuinka paljon lähistöllä asuu tai tulee asumaan väestöä, tulevan palvelun kohderyhmää.

Hyväksyn nämä perusteet nöyrästi. Ymmärrän rajalliset resurssit ja sen, että väestö kasvaa tietyillä alueilla ja kutistuu toisilla. Ymmärrän, että tehokkainta on suunnata palvelut sinne, missä käyttäjiä on paljon.

Silti en malta olla ajattelematta, että palveluiden suuntaaminen tietylle alueelle on myös valinta, ja tukee sitä, että väestö kasvaa juuri sillä alueella. Kun resurssit suunnataan jonnekin, ovat ne pois toisaalta. Ja siellä, mistä ne ovat pois, maksetaan myös kuntaveroja ja ollaan oikeutettuja samoihin lakisääteisiin palveluihin. Silti käytännössä saadaan paljon vähemmän tai palvelun saaminen vaatii enemmän vaivaa, aikaa – tai rahaa.

Kunnan kehittämisen kannalta kaavoituksella ja maankäytön suunnittelulla on merkittävä rooli. Kaavoitus ohjaa kaupungin kehittymistä tiettyyn suuntaan tai tietyille alueille: se ohjaa kohti kaupungistumista. Kun väestöennusteita katsoo, kehitys on vääjäämätöntä, halusimme tai emme. Silti sen tulisi olla avointa. Kaupungin tulisikin reilusti kertoa, mihin tulevaisuudessa aiotaan panostaa – ja mihin ei.

Haja-asutusalueella asuminen on tietysti myös oma valinta. Mutta niillä asumisellakin on arvonsa. Luonto on lähellä, lapsilla tilaa leikkiä, naapurit ovat tuttuja ja läheisistä välitetään. Eikö sekin ole arvokasta? Tuotantotalouden termein voidaan puhua vaikkapa inhimillisestä pääomasta.

Kirjoitus on julkaistu kolumnina Uusimaa-lehdessä 23.1.2025.

Kommentoi kirjoitusta.

Hyvinvointialueen päätöksenteko karkaa tällä menolla valtiolle

Tiistai 5.11.2024 klo 11.14 - Piia Malmberg

Itä-Uudenmaan hyvinvointialue joutuu talousongelmien vuoksi valtion tiukempaan ohjaukseen. Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, että alueen itsehallintoa rajoitetaan.

Hyvinvointialueella on tehty tuottavuusohjelma taloustilanteen kohentamiseksi. Toimenpiteet on jaettu ensisijaisiin A-korin toimenpiteisiin, sekä erillisiin B- ja C-korin toimenpiteisiin, joihin oli tarkoitus turvautua vain tarvittaessa. Ensisijaiset A-korin toimenpiteet ovat pitäneet sisällään muun muassa integraation vahvistamista sekä toiminnan kehittämistä. Nämä toimenpiteet ovat kuitenkin vuoden aikana osoittautuneet täysin riittämättömiksi.

Hyvinvointialueella aletaankin nyt valmistelemaan ns. B- ja C-korien toimenpiteitä. Nämä toimenpiteet voivat pitää sisällään palvelutason heikennyksiä ja palvelujen saatavuuden rajoittamista, eli käytännössä esimerkiksi aukioloaikojen rajaamista, henkilöstön lomautuksia sekä toimipisteiden sulkemista. Palveluverkkosuunnitelma pitää sisällään esityksiä siitä, mitä palveluja tai toimipisteitä ollaan sulkemassa tai supistamassa – myös kuntalaisilla on mahdollisuus kommentoida sitä.

Taloustilanteen vuoksi ollaan tilanteessa, että heikennyksiä on pakko tehdä. Ne eivät tunnu yhdestäkään päättäjästä mukavalta – varsinkaan, jos ne koskevat oman kunnan palveluita. Tällaisessa tilanteessa on suuri riski sille, että päätöksenteko halvaantuu, koska päättäjät pyrkivät pitämään kiinni oman kuntansa palveluista, tai kerätään äänestäjiltä poliittisia irtopisteitä vastustamalla säästötoimenpiteitä. Erityisesti ensi keväänä lähestyvät vaalit saavat aikaan sen, että päättäjillä tekisi mieli miellyttää omaa äänestäjäkuntaansa.

Vaikeat ajat vaativat meiltä päättäjiltä paljon. Meiltä vaaditaan faktoihin perustuvaa päätöksentekoa, ja tällä hetkellä fakta on se, että rahaa ei ole. Kaikille palveluille ja toimipisteille löytyy varmasti myös faktaan ja ainakin tunteeseen perustuvia puolustuspuheenvuoroja, mutta olemme kuitenkin tilanteessa, että on pakko säästää. Joudumme tekemään epämukavia heikennyksiä ja luopumaan asioista, jotka ovat ennen olleet itsestäänselvyyksiä.

Kuitenkin on tärkeää, että myös virkamiehet kantavat vastuunsa ja etsivät rohkeita ja ennakkoluulottomia tapoja päästä säästötavoitteisiin. Virkamiehet kuitenkin valmistelevat säästöt, päättäjät eivät siihen pysty.

Toivon myös kuntalaisilta ymmärrystä sille, että ikäviä päätöksiä on pakko tehdä. Vain siten päättäjillä on tarpeellinen työrauha, jota vaaditaan, että saamme tarvittavat päätökset maaliin alueen erityispiirteet huomioiden. Muutoin olemme tilanteessa, että emme saa itse päättää alueemme asioista, ja voi myös olla, että paine alueen yhdistämiseen jonkun toisen alueen kanssa lisääntyy. Silloin päätöksenteko karkaa vielä kauemmas omista käsistämme.

Julkaistu kolumnina Uusimaa-lehdessä 3.11.2024.

Kommentoi kirjoitusta.

Kuolleena syntynyt ei ole oikea lapsi - vielä

Lauantai 29.6.2024 - Piia Malmberg

Suomessa lapsensa menettäneillä vanhemmilla ei ole oikeutta automaattiseen taloudellisesti tuettuun surulomaan. Tanskassa sellainen (sorgorlov) takaa molemmille lapsensa menettäneille vanhemmille yhteisesti 26 viikon päivärahallisen suruloman.

Lapsen menettäminen aiheuttaa lähes aina jonkin pituisen työkyvyttömyyden. Sairausloman saamiseksi suuren menetyksen kohdannut vanhempi joutuu hakeutumaan traumaattisessa tilanteessa lääkärin vastaanotoille, ja lääkäri joutuu pohtimaan, millä perusteilla sairausloma voidaan myöntää – suru kun ei ole sairaus. Mahdolliset mielenterveydelliset diagnoosit voivat vaikuttaa vanhemman elämään negatiivisesti esimerkiksi estäen vakuutuksen saannin tai haitaten adoptioprosessia.

Uudessa ICD-11-tautiluokituksessa suru tullee paremmin huomioiduksi, mutta mahdolliset muutokset sairauslomakäytäntöihin eivät ratkaise periaatteellista kysymystä, etteikö lapsen kuolemaa tulisi huomioida paremmin sosiaaliturvajärjestelmässämme. Käytännössä surulomasta ei todennäköisesti tulisi nykyjärjestelmään verrattuna merkittäviä lisäkustannuksia.

Kokoomus hyväksyi kesäkuussa puoluekokoukselle tehdyn aloitteen suruloman edistämisestä. Kokoomuksen virallinen kanta on nyt se, että Suomeen tulee laatia omanlainen ja Suomen erityispiirteet huomioiva suruloman malli lapsensa menettäneille vanhemmille.

Puoluekokous hyväksyi myös yksimielisesti kokouksessa tekemäni ponsiesityksen eli lisäyksen, jonka velvoittamana suruloman selvityksen yhteydessä selvitetään myös kuolleena syntyneen lapsen virallinen asema. Tällä hetkellä Suomessa kuolleena syntynyt lapsi ei ole yhteiskunnan mielestä olemassa, vaikka hänet kuuluu haudata. Lasta ei merkitä väestörekisteriin eikä hän saa virallista nimeä.

Tiedän tämän, koska vaikka kolumnini allekirjoituksessa lukee minun olevan kolmen lapsen äiti, virallisesti minulla on vain kaksi lasta. Yhteiskunnan mielestä kuolleena synnyttämäni lapsi ei ole olemassa, vaikka hän on minulle todellinen, oma, rakas lapsi.

Toivon, että yhteiskuntamme menee tässä asiassa eteenpäin ja huomioi paremmin sen, että lapsensa menettäminen on merkittävä kriisi, josta selviytymiseksi meidän tulee kehittää yhteiskunnan käytänteet sellaiseksi, että ne tukevat kriisistä selviytymistä, eivät heikennä sitä. Kokoomuksen päätökset asiaan liittyen ovat toivottavasti ensimmäinen konkreettinen askel oikeaan suuntaan.

Julkaistu kolumnina Uusimaa-lehdessä 29.6.2024.

Kommentoi kirjoitusta.

Yrittäjyys ratkaisuna maahanmuuttajien integroitumishaasteisiin?

Keskiviikko 29.5.2024 - Piia Malmberg

Maahanmuuttajien määrä on ollut Suomessa jatkuvassa kasvussa. Maahanmuuttajista noin 75 % on työikäisiä, kun suomalaistaustaisista työikäisiä on vain 60 %. Siitä huolimatta maahanmuuttajien työttömyysaste on korkeampi – maahanmuuttajista reilut 17 % on työttömiä, kun suomalaistaustaisten työttömyysaste on noin 7 %. Toisaalta 2000-luvulla työllisten määrän kasvu on tullut käytännössä maahanmuuttajista.

Maahanmuuttajista puhuttaessa on hyvä muistaa, että maahanmuuttajien ryhmä on hyvin heterogeeninen. Maahanmuuttajia tulee hyvin erilaisin syin, erilaisista maista ja erilaisista olosuhteista. Kulttuuriset ja uskonnolliset taustat sekä esimerkiksi koulutus- ja kielitasot vaihtelevat.

Kun katsomme alati heikkeneviä syntyvyyslukujamme, ymmärrämme, että tarvitsemme maahanmuuttoa. Se on kuitenkin aiheena poliittisesti sensitiivinen. On toki järkevää edelleen käydä keskustelua siitä, millä edellytyksillä Suomeen tullaan. Mutta olipa maahanmuutosta mitä mieltä tahansa, on tärkeää, että Suomeen tulevat ja tänne jäävät integroituvat yhteiskuntaan mahdollisimman hyvin, eli kotoutuvat suomalaisiksi.

Yksi merkittävin väylä integraatioon on työllistyminen. On kuitenkin merkityksetöntä puhua kotoutumisesta, mikäli maahanmuuttajalla ei ole realistisia työmahdollisuuksia, ja niitä ei tällä hetkellä suurella osalla ole. Yrittäjyyden avulla itsensä työllistäminen olisikin maahanmuuttajille tärkeä keino elättää itsensä ja tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Maahanmuuttajat ovat innokkaita yrittäjiä, ja tulevina vuosina maahanmuuttajat tulevatkin todennäköisesti olemaan suurin yrittäjäryhmä Suomessa. Toisaalta maahanmuuttoon liittyy myös ns. pakkoyrittäjyyttä, eli yrittäjäksi ryhdytään, koska ei ole muutakaan keinoa itsensä työllistämiseen.

Maahanmuuttajayrittäjyyteen on kuitenkin olemassa esteitä, joita yhteiskunnan tulisi aktiivisesti poistaa maahanmuuttajayrittäjyyden edistämiseksi. Meiltä puuttuu kansallinen maahanmuuttajayrittäjyyden strategia sekä sen edistämisen omistajataho. Byrokratia, asenteet ja epäluulot hankaloittavat yrittäjäksi ryhtymistä. Toisaalta maahanmuuttajat tarvitsevat keskimäärin huomattavasti enemmän tukea yrittäjäksi ryhtymisessä. On tärkeää tarjota heille mahdollisimman hyvää tukea, sillä he perustavat yrityksen joka tapauksessa – ja on kaikkien etu, että yritystoiminta kantaa.

Haastankin kunnat ja alueet pohtimaan, millaisilla keinoilla ne edistävät maahanmuuttajayrittäjyyttä ja rakentavat sen avulla itselleen elinvoimaa. Valmistelen parhaillaan väitöskirjaa aiheesta. Myös viranomaisten on syytä kehittää palveluitaan kohtaamaan aidosti myös maahanmuuttajien tarpeita.

Julkaistu kolumnina Uusimaa-lehdessä 29.5.2024.

Kommentoi kirjoitusta.

Arvonlisäveron korottaminen heikentää yrittäjyyden edellytyksiä

Sunnuntai 5.5.2024 - Piia Malmberg

Suomen taloudellinen tilanne on huolestuttava ja suunnan kääntämiseksi ja velkaantumiskehityksen hidastamiseksi on ehdottoman tarpeellista tehdä monenlaisia kipeitäkin uudistuksia. Hallituksella on edessään hankala ja vaikea urakka paitsi suorissa menoleikkauksissa, myös niissä rakenteellisissa uudistuksissa, jotka olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten.

Huhtikuun kehysriihessään hallitus päätti myös korottaa yleistä arvonlisäverokantaa 25,5 prosenttiin. Vaikka arvonlisäveron nostaminen on ansiotulo- ja yritysverotuksen kiristyksiin verrattuna vähemmän haitallinen, se vaikuttaa kuitenkin negatiivisella tavalla erityisesti pieniin yrityksiin, joita on valtaosa Suomen yrityksistä.

Joku vääräleuka saattaa pohtia, että eihän tuollainen euron hinnankorotus tunnu missään. Mutta arvonlisäveron nostaminen nostaa lähes kaikkien palveluiden ja tuotteiden hintoja, eli yleinen kustannustaso nousee ja ihmisillä on vähemmän rahaa käytettävissään. Tällöin ihmiset ostavat palveluita ja tuotteita vähemmän.

Yrittäjä joutuu maksamaan korotuksen omasta pussistaan, joka heikentää yrityksen kannattavuutta, tai hän voi joutua viemään korotuksen hintoihinsa, joka sekin voi vähentää kysyntää. Joka tapauksessa yrittäjä kärsii.

Pienituloisten heikennyksistä ollaan aina kollektiivisesti huolissaan, se on nähty jo kevään lakkoaalloista, joista kärsi jokainen suomalainen. Mutta myös merkittävä määrä yrittäjistä on hyvin pienituloisia, joten meidän tulisi olla huolissaan myös heidän taloudellisesta tilanteestaan. He kuitenkin ansaitsevat elantonsa omalla työllään. Pelkkä yrittäjien taloudellisen tilanteen heikentyminen ei kuitenkaan ole ainoa syy sille, miksi veronkorotukset eivät kannata.

Mikäli yrittäjillä on hyvät toimintaedellytykset ja ihmisten on mahdollisuus elättää itsensä omalla työllään, se hyödyttää koko yhteiskuntaa. Yrittäjyyspolitiikan tulisi olla yrittäjyyteen kannustavaa ja mahdollistavaa. Hallituksella on kunnianhimoisia tavoitteita esimerkiksi työllisyysasteen nostamisesta ja yrittäjyyden toimintaedellytysten turvaaminen tulee olla merkittävä osa näitä toimia ja tavoitteita.

Veronkorotukset eivät ole pitkällä tähtäimellä järkevä tapa rahoittaa alati kasvavia julkisia menoja, vaan rakenteellisia uudistuksia ja menokehityksen supistamista on jatkettava määrätietoisesti. Vaikka päätökset ovat kipeitä, ne ovat välttämättömiä, jotta Suomen talous tervehtyy.

Yrittäjyyden toimintaedellytyksiin kajoaminen ei auta pitkällä tähtäimellä talouden tasapainottamisessa. Yritykset ja yrittäjät luovat Suomeen sitä vaurautta, jota yhteiskunnan pyörittäminen vaatii.

Julkaistu kolumnina Uusimaa-lehdessä 5.5.2024.

Kommentoi kirjoitusta.

Poliittiset lakot iskevät yrittäjiin

Keskiviikko 27.3.2024 - Piia Malmberg

Työntekijäjärjestöjen poliittiset lakot herättävät voimakkaita tunteita ja jakavat mielipiteitä. Usein asiassa menee sekaisin työehtoihin liittyvä lakko-oikeus, jolloin järjestetään lakkoja osana työtaistelutoimia tai palkkaneuvotteluja. Poliittiset lakot sen sijaan ovat täysin eri asia, ja eivät liity työmarkkinaosapuolten sopimiin palkkoihin tai työehtoihin millään tavalla.

Poliittinen lakko voidaan järjestää, jos ei vaan satuta olemaan samaa mieltä esimerkiksi hallituksen kanssa. Monissa muissa maissa poliittisia lakkoja on rajattu tai ne ovat kokonaan kiellettyjä, koska ne eivät liity ammattiyhdistyksen toimintaan työehto-osapuolena. Siksi ne on perustelua kieltää myös Suomessa.

Poliittisten lakkojen tavoitteena ei ole hankaloittaa tavallisen ihmisen arkea, sehän on selvä. Muutoinhan julkinen mielipide kääntyisi vielä suuremmin lakkoja vastaan. Sen sijaan lakoilla halutaan tehdä mahdollisimman isoa haittaa yrityksille ja sitä kautta koko Suomelle. Haitta ei näy kansalaisten arjessa lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä kylläkin.

Lakot vaikuttavat sekä isoihin että pieniin yrityksiin. Moni yritys kertoo, että poliittiset lakkojen vuoksi työntekijöitä joudutaan irtisanomaan. Kauppoja ja asiakkuuksia menetetään lakkojen takia joka päivä. Viime viikolla pienen kukkakaupan yrittäjällä ei ollut kukkia myynnissä, koska lakkojen takia kukat eivät päässeet perille. Näin lakot vaikuttavat myös pienyrittäjän arkeen.

Yritykset ovatkin oikeastaan lakkojen uhreja, sillä he kärsivät, vaikka eivät ole osa poliittista päätöksentekoa. Olkoonkin, että osa ihmisistä tai ammattiyhdistysten edustajista ei ole samaa mieltä hallituksen kanssa, niin poliittiset lakot eivät ole oikea ratkaisu. Oikea ja ainoa tapa vaikuttaa poliittisiin päätöksiin on vaaleissa äänestäminen.

Poliittiset lakot ovat uhkailua ja kiristämistä: ”Jos ette tee kuten me sanomme, me laitamme Suomen kiinni”. Tämä on nyt valheellisesti verhottu ”neuvotteluksi”, mutta ammattiyhdistysliike ei ole osa hallitusta tai eduskuntaa. Heidän mielipiteensä ei voi olla ratkaiseva, kun poliittisia päätöksiä tehdään.

Yritysmyönteinen yhteiskunta edistää talouskasvua, työllisyyttä ja innovaatioita. Kun yritykset voivat luottaa tulevaisuuteensa ja toimintaedellytyksiinsä, ne investoivat ja kasvavat. Sitä kautta luodaan työpaikkoja ja saadaan lisää verotuloja.

Ay-liikkeen tulisikin astua nykyaikaan ja alkaa miettimään, miten he voisivat edistää työntekijöiden etua edistämällä myös yritysten toimintaedellytyksiä sen sijaan, että jatkuvasti heittävät hiekkaa yritysten rattaisiin.

Kommentoi kirjoitusta.

Yrittäjyyskasvatus ehkäisee nuorten mielenterveysongelmia

Torstai 29.2.2024 - Piia Malmberg

Yrittäjyyskasvatus kouluissa on noussut viime vuosina merkittäväksi keskustelunaiheeksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että yrittäjyyskasvatuksesta on lapsille ja nuorille monenlaisia hyötyjä. Se valmistaa oppilaita tulevaisuuden työelämään, jossa joustavuus, sopeutumiskyky ja itsenäinen ajattelu ovat arvostettuja taitoja. Lisäksi se kannustaa nuoria yritystoimintaan.

Yrittäjyyskasvatuksella voitaisiin ehkäistä myös nuorten mielenterveysongelmia.

Yrittäjyyskasvatuksen ensisijaisena tavoitteena on kehittää oppilaiden yrittäjämäistä asennetta ja opettaa heille yrittäjyyden perustaitoja. Yrittäjyyskasvatus on kuitenkin laajempi käsite, joka ei ole pelkästään yrittäjäksi ryhtymisen opettamista, vaan kannustaa oppilaita ottamaan aktiivisen roolin oman tulevaisuutensa suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Yrittäjyyskasvatus opettaa nuoria tunnistamaan omat vahvuutensa ja intohimonsa, asettamaan tavoitteita sekä työskentelemään niiden saavuttamiseksi. Omat epäonnistumiset nähdään oppimismahdollisuuksia, ja se kehittää sietokykyä pettymyksiä kohtaan. Nuoria rohkaistaan työskentelemään yhdessä, kehittämään sosiaalisia taitoja sekä rakentamaan tukiverkostoja.

Ryhmätyö ja vertaistuki ovat yrittäjyyskasvatuksen keskeisiä elementtejä, jotka voivat auttaa ehkäisemään yksinäisyyttä ja sosiaalista eristäytymistä. Työskentely yhteisten tavoitteiden eteen voi tarjota merkityksellisyyden kokemuksia ja opettaa arvostamaan omaa osaamista.

Nämä kaikki yrittäjyyskasvatuksessa opitut taidot vahvistavat itsetuntoa ja itseluottamusta sekä resilienssiä, eli kykyä selvitä vastoinkäymisistä. Resilienssin kehittyminen on mielenterveyden kannalta avainasemassa, sillä se auttaa nuoria sopeutumaan muutoksiin sekä käsittelemään stressiä terveellä tavalla. Kokemus siitä, että on välineet ja taidot kohdata haasteita, auttaa mielenterveyden ylläpidossa.

Yrittäjyyskasvatus kouluissa on välttämätöntä, jos haluamme valmistaa nuoria menestymään tulevaisuuden työelämässä. Lisäksi se on tarpeellinen väline nuorten mielenterveysongelmien ehkäisyssä. Yksinään se ei riitä, mutta auttaa osaltaan nuorten hyvinvoinnin saavuttamisessa.

Koulujen yrittäjyyskasvatus on siis laajempi investointi nuorten sekä yhteiskunnan tulevaisuuteen. Yrittäjyyskasvatus valmentaa toki nimensä mukaisesti myös yrittäjyyteen, ja tarvitsemme Suomeen elinvoimaisia yrityksiä – sekä hyvinvoivia yrittäjiä.

Julkaistu kolumnina Uusimaa-lehdessä 29.2.2024.

Kommentoi kirjoitusta.

Ajatuksiani hyvinvointialueeseen ja soteen liittyen

Sunnuntai 16.1.2022

Kustannuksista on tärkeää pitää huolta, vaikka ihminen tuleekin sote-palveluissa edellä.

Valtio päättää siitä, kuinka paljon hyvinvointialue saa rahaa, ja alijäämää tai velkaa ei saa lain mukaan tehdä. Alueilla on siis pakko tehdä priorisointia, jotta rahat riittävät. Palveluiden järjestämistä ja saatavuutta on pakko miettiä uudella tavalla - tämä on fakta, jota ei kovin moni ehdokas kerro.

Eurot tulee suunnata niin, että ennaltaehkäistään ongelmia, tarjotaan palveluita mahdollisimman oikeaan aikaan ja huolehditaan siitä, että palvelut ovat vaikuttavia ja tehokkaita. Työhyvinvointi on tärkeä asia, jotta turvataan henkilökunnan saatavuus jatkossakin. Tähän vaikuttaa osaava johtaminen.

  • Palveluiden saatavuus sekä hoidon sujuvuus ja oikea-aikaisuus on ensiarvoisen tärkeää. Koko alueen palveluista tulee huolehtia, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö olisi järkevää muodostaa toiminnallisia kokonaisuuksia, joissa on esimerkiksi tiettyjen alojen erityisosaaminen. Kaikkia palveluita ei voi tai kannata pitää lähipalveluna, mutta jotkut toiminnot edellyttävät sitä, esimerkiksi neuvolatoiminta.
  • Ennaltaehkäisy on merkittävä asia sote-palveluihin liittyen. Ennaltaehkäisyn avulla voidaan estää vakavien kriisien tai sairauksien muodostuminen. Ennaltaehkäisy on taloudellisesti järkevää ja se myös vähentää inhimillistä kärsimystä. Meillä on paljon tutkimustietoa liittyen siihen, mihin toimintoihin tai palveluihin kannattaa panostaa, jotta voimme välttyä sairauksilta ja sosiaalisilta haasteilta tulevaisuudessa - emme vain käytä tutkimustietoa tarpeeksi päätöksenteon tukena.
  • Digitalisaatiosta on pakko löytää ratkaisuja tulevaisuuteen, jotta voimme tuottaa laadukkaita palveluita jatkossakin. Erilaiset etävastaanotot ja digitaaliset omahoitopalvelut ovat tulevaisuutta, ja niihin tulee panostaa. Se ei silti tarkoita, että kaiken voisi hoitaa etänä.
  • Vanhemmuuden ja lapsiperheiden tukeminen on tärkeä osa ennaltaehkäisyä, samoin mielenterveyspalveluiden laatu ja saatavuus. Lapsissa ja perheissä on tulevaisuus, meidän tulee kiinnittää heidän hyvinvointiinsa huolta - tai olemme vielä suuremmissa ongelmissa myöhemmin.
  • Jokainen ansaitsee ikääntyä arvokkaasti. Vanhuspalveluiden laatuun tulee kiinnittää huomiota ja palvelusopimukset tulee laatia sellaisiksi, että laadukasta vanhuspalvelua on mahdollista toteuttaa. Ikäihmisten kotikuntoutusta on kehitettävä ja lisättävä, jotta toimintakyky säilyy hyvänä mahdollisimman pitkään - tällä vähennetään hoidon tarvetta ja mahdollistetaan hyvä elämä kotona asuen. Kotikuntoutuksen on myös tutkitusti todettu vähentävän hoidon tarvetta, eli madaltavan kustannuksia.
  • Omaishoito on yksi Suomen soten selkäranka, mutta sitä muistetaan aivan liian vähän. Omaishoitajien aseman turvaaminen ja jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää, jotta meillä on omaishoitajia jatkossakin.
  • Pelastustoimen toimintaedellytyksistä ja resursseista on huolehdittava, jotta pelastustoimi ei jää sote-jättiläisen jalkoihin.

Mukana palvelutuotannossa tulee olla kaikki: sekä julkinen, yksityinen että kolmas sektori. Se valitaan, kuka täyttää laatukriteerit, mutta pystyy tuottamaan palvelun tehokkaasti.

Tärkeintä aluevaltuustoissa on se, että päätökset tehdään tiedolla ja taidolla, asioihin perehtyen ja faktat huomioiden - ei mutu-tuntumalla tai pelkästään ideologisin perustein. En itse kannata tämän kaltaista alueuudistusta, mutta kun se nyt on tulossa joka tapauksessa, niin haluan olla mukana vaikuttamassa siihen, miten uudistus käytännössä toteutetaan - ja siihen minulla on paljon kokemusta ja osaamista.

Kommentoi kirjoitusta.

Ennaltaehkäisy tuottaa hyvinvointia

Maanantai 10.1.2022 - Piia Malmberg

Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät menot ovat jokaisessa kunnassa korkeita. Näihin asioihin useimmin liitetyissä sosiaali- ja terveystoimen palveluissa on huomattava osa lakisääteisiä palveluita, eli ne pitää pystyä tuottamaan. Väestömäärän kasvaessa ja väestön ikääntyessä myös terveysmenot ovat kasvussa.

Hyvinvointialueilla on merkittävä rooli sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjänä. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät asiat eivät kuitenkaan ole vain sosiaali- ja terveystoimen asioita. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyy oleellisesti sivistystoimi ja koulutus, mutta myös kulttuuri- ja nuorisopalvelut, liikuntapalvelut sekä kaupunkisuunnittelu. Tarvitaan aidosti parempaa yhteistyötä eri toimialojen välillä, parempaa tiedonkulkua ja työntekijöitä, joiden palkka maksetaan yhteisesti kahdelta eri toimialalta. Esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa olisi hyvä olla terveyden edistämisen tai gerontologian ammattilaisia, jotka miettisivät kaupunkisuunnittelua ja liikennettä enemmän myös terveyden ja ikäihmisten näkökulmasta. Alueuudistuksen yhteydessä tulee kiinnittää huomiota siihen, että terveys ja hyvinvointi huomioidaan sekä kunnissa että hyvinvointialueella.

Suomen taloustilanteessa on selvää, että on pitkään pyritty säästämään monissa palveluissa, myös sote-menoissa. Ja se onkin järkevää, sillä kuntatalous ei säilyisi kohtuullisena ilman jatkuvaa tehostamista. Kuitenkin ennaltaehkäisyyn panostaminen tuo säästöjä myöhemmässä vaiheessa. Siksi palvelujen painopistettä olisikin pystyttävä ohjaamaan ennaltaehkäisevään suuntaan painokkaasti ja määrätietoisesti. Hyvinvointialueen strategiassa tulisi näkyä terveyden ja hyvinvoinnin lisääminen, lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaaminen, mielenterveyden edistäminen sekä arvokkaan ikääntymisen mahdollistaminen.

Tähän kirjoitukseen on koottu ajatuksia näihin osa-alueisiin liittyen. Useat ehdotukset aiheeseen liittyen ovat lyhyellä aikavälillä menolisäyksiä, mutta niiden tavoitteena on pitkällä aikavälillä lisätä hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä siten, että ne tuovat myöhemmin kustannussäästöjä. Kaikkien toimenpiteiden taustalla tulisi olla tutkittu tieto ja aidosti mietitty ajatus siitä, miten kyseinen panostus voisi jatkossa parantaa hyvinvointia ja siten vähentää palvelutarvetta tulevaisuudessa. Meidän tulee myös mahdollistaa ulkoistettujen palveluiden käyttö julkisesti tuotettujen palveluiden rinnalla. Molemmissa tulee kulkea laatu edellä ja kriteereiden ja valvonnan tulee olla julkisella ja yksityisellä tuottajalla samat.


Mielenterveyden edistäminen

Vuosittain 1,5 prosenttia suomalaisista sairastuu johonkin mielenterveyden häiriöön ja joka viides sairastaa mielenterveyshäiriötä. Mielenterveyssyistä myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on kasvussa ja mielenterveyden ongelmat ovat nuorilla aikuisilla suurin syy sairauspoissaoloille. Mielenterveyden edistäminen tuo tutkitusti säästöjä kunnalle. Mielenterveyden edistämisen tavoitteena on tukea hyvän mielenterveyden toteutumista ja etsiä sekä löytää sitä suojaavia ja vahvistavia tekijöitä.

Tällä hetkellä mielenterveyspalvelut ovat liian hajanaisia ja niihin on liian pitkät jonot. Perusterveydenhuollon mielenterveyspalveluiden saatavuutta tulisi parantaa, jotta hoitoon pääsisi nopeasti. Nopeasti annettu tarpeellinen tuki ja hoito ehkäisevät tilanteen pitkittymistä. Pelkkä matalan kynnyksen keskusteluapu ei riitä, tarvitaan myös mahdollisuus päästä nopeasti psykoterapiaan.

Työikäisten mielenterveyteen panostamalla ehkäistään mielenterveyshäiriöistä johtuvia sairauspoissaoloja. Hyvinvointialueiden esimiesten ja johtajien ymmärrystä mielenterveysongelmien syntymiseen ja tunnistamiseen tulisi lisätä. Työnantajilla tulee olla selkeät ohjeet siitä, miten näitä asioita käsitellään työpaikoilla ja miten voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi työuupumusta.

Jotta Itä-Uudellamaalla voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla ehkäistä mielenterveyden häiriöiden syntymistä, tulisi panostaa erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyden tukemiseen. Lasten ja nuorten itsetuntoa tulee vahvistaa ja elämänhallinta- ja itsesäätelytaitoja lisätä. Opettajien on hyvä saada enemmän osaamista mielenterveyden häiriöistä ja mielenterveyden tukemisesta. Monet opettajat kokevat, ettei heidän osaamisensa asiassa riitä. Siksi kannattaa jatkossakin panostaa myös psykiatrisen sairaanhoitajien läsnäoloon kouluilla - tämä vaatii jälleen hyvää yhteistyötä hyvinvointialueen ja siihen kuuluvien kuntien välillä.

Mielenterveyden edistämisen tulisi olla keskeinen osa kuntien ja hyvinvointialueen strategiaa ja siihen tulisi kiinnittää huomiota kaikilla toimialoilla. SIB-vaikuttavuusinvestointiprojekteja voisi käynnistää nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveyden tukemiseen. Myös maahanmuuttajataustaisten kaupunkilaisten sosiaalisia verkostoja tulisi vahvistaa ja mielenterveyttä tukea, jotta kotoutuminen ja työssäkäynti mahdollistuisi.

Kaikkien toimenpiteiden tavoitteena tulisi olla hyvä mielenterveys, joka toteutuessaan vähentäisi inhimillistä kärsimystä mutta toisi myös kustannussäästöjä yhteiskunnalle. Koronapandemia on vain lisännyt mielenterveyshäiriöitä, syrjäytymistä ja yksinäisyyttä, joten tämänkin takia meillä on paljon hoitovelkaa.


Arvokkaan ikääntymisen mahdollistaminen

Itä-Uudellamaallakin väestö vanhenee ja elinajanodotteen kasvamisen myötä väestö myös elää pidempään. Yli 75-vuotiaiden määrä lähes kolminkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Miltä Itä-Uusimaa näyttää, kun satavuotiaaksi eläminen on normaalia?

Väestön ikääntyminen tuo mukanaan hoivatarpeen ja muistisairauksien sekä muiden sairauksien ja vaivojen lisääntymistä. Väestörakenteen muutos vaikuttaa myös huoltosuhteeseen.

Ikäihmisten toimintakykyyn panostaminen vähentää hoivan tarvetta ja helpottaa hoitajien työtä. Tutkimusten mukaan ikäihmisten kotikuntoutus vähentää kotihoidon tarvetta ja siten pienentää kokonaiskustannuksia. Ikäihmisten fysioterapia- ja kotikuntoutuspalveluihin tulee panostaa voimakkaasti.

Itä-Uudellamaalla tulisi pilotoida itseohjautuvan kotihoidon mallia (ns. Hollannin Buurtzorg-malli), jonka avulla on saavutettu hyvää kotihoidon laatua sekä kustannussäästöjä. Pilotti voitaisiin aloittaa jollain tietyllä palvelualueella, ja tähän pilottiin voitaisiin tuoda mukaan myös kuntouttavien palveluiden elementtejä. Tarvitsemme uudenlaisia kuntouttavia palveluita, emme pelkästään hoivatarpeeseen vastaamista.

Kunnissa on jo pitkään tehty töitä tehokkaiden hoitoketjujen ja palvelumallien luomiseksi, mutta työ on edelleen kesken. Vanhuspalveluiden kriteerien tulee olla selkeitä ja ns. rajatapaukset tulisi arvioida henkilökohtaisemmin ikäihmisen kokonaistilanne huomioiden. Nykyinen ketju, jossa siirrytään kotihoidosta tuettuun asumiseen tai tehostettuun asumispalveluun, tulisi määritellä tarkemmin ja kriteeristö pitäisi miettiä uudestaan, huomioiden koko hyvinvointialueen tarpeet. Kotona pitäisi pystyä asumaan vain kevyen tuen voimin.  Jos on tarvetta enemmälle tuelle, kodinmukaista kevyen tuen asumispalvelua tulisi olla tarjolla.

Ikäihmisten asiakasohjauksen kannattaisi olla Itä-Uudellamaalla keskitettyä, jotta varmistamme, että asiakas saa tarpeenmukaiset palvelut, myös ennaltaehkäisevästi. Ikäihmisten hoidolle voisi perusterveydenhuollossa olla oma keskitetty, erikoistunut linja ja henkilöstö. Asiakasohjauksessa ja muissa palveluissa tulisi olla enemmän ikäihmisten hoidon asiantuntijoita, geronomeja ja gerontologisen hoivan- ja sosiaalityön osaajia.

Ikäihmisten sairaalajaksot tulevat kalliiksi. Usein potilas ei edes olisi erikoissairaanhoidon tarpeessa, mutta tavallinen kotiapu ei kuitenkaan riitä. Siksi tulisi lisätä väliaikaista ja päivystysluonteista tehostettua kotihoitoa akuuteissa tarpeissa sairaalahoidon välttämiseksi tai lyhentämiseksi. Myös palliatiivisen ja saattohoidon osaamista tulisi lisätä ja saatavuutta parantaa.

Ikäihmisten yksinäisyys on myös yksi iso haaste, joka osaltaan kuormittaa terveydenhuoltoa. Ikäihmisten päivätoimintaan onkin hyvä panostaa ja tuoda rinnalle myös palveluiden ostomahdollisuus esimerkiksi palvelusetelillä. Erilaisten teknologisten sovellusten käyttöä tulisi lisätä myös yksinäisyyden lieventämisessä, mutta teknologian avulla voidaan saada myös tutkittua tietoa asiakkaan tilanteesta ja vointia voidaan paremmin seurata myös etänä.

Omaishoitajat tekevät tärkeää työtä ja osaltaan kantavat tätä yhteiskuntaa. Heidän jaksamistaan tulisi tukea nykyistä paremmin. Omaishoitajien lakisääteiset vapaapäivät pitäisi pystyä pitämään ja omaishoitajille pitäisi myös järjestää omia palveluitaan ja päivätoimintaa. Voisimme kaupungissa pyrkiä myös järjestämään erilaisia kampanjoita, joissa muitakin läheisiä otettaisiin mukaan ikäihmisten arkeen ja elämään.

Jokaisella ihmisellä on oikeus ikääntyä arvokkaasti. Kustannuspaineet ovat kuitenkin kovat, koska hoivatarve tulee vain lisääntymään tulevaisuudessa. Siksi kuntouttaviin ja toimintakykyä ylläpitäviin ja parantaviin palveluihin sekä teknologiaan kannattaakin panostaa, jotta meillä olisi tulevaisuudessa vähemmän hoitoa vaativia ja parempikuntoisia asiakkaita sekä mahdollisuus myös etäpalvelujen käyttöön.


Terveyden ja hyvinvoinnin lisääminen

Suomessa ja myös Itä-Uudellamaalla on väestön suhteen erilaisia terveyseroja. Terveys ja hyvinvointi keskittyvät sosioekonomisen aseman mukaan siten, että paremmassa sosioekonomisessa asemassa olevat ovat terveempiä ja he myös kokevat hyvinvointinsa paremmaksi. Paremmassa asemassa olevilla on erilainen mahdollisuus panostaa hyvinvointiin ja terveellisiin elintapoihin.

Meidän tulisi päästä eroon jatkuvasta terveyspalveluiden saatavuuskeskustelusta. Sen sijaan tulisi miettiä, miten terveyspalveluiden käyttötarve vähenee ja terveyttä edistetään. Tarvitsemme digitaalisia palveluita ja harrastusmahdollisuuksia, jotka mahdollistavat itsehoidon ja hyvinvoinnin lisääntymisen.

Kuntien tehtävänä on tarjota monipuolisia harrastus- ja liikuntamahdollisuuksia siten, että mahdollisimman monilla olisi mahdollisuus osallistua niihin. Tarvitsemme monipuolisesti liikuntapaikkoja ja -puistoja sekä ulkokuntoilualueita. Myös erilaisten liikuntavuorojen varaaminen erityisesti erityisryhmille tulisi olla jatkossakin mahdollista. Yhdistykset tekevät paljon työtä terveyden ja hyvinvoinnin eteen, siihen hyvinvointialueilla kannattaa panostaa.

Yksi selkeä ryhmä terveyseroissa ovat maahanmuuttajat. Heidän liikuntatottumuksiaan, terveellisiä elintapoja ja hyvinvointia tulisi lisätä myös maahanmuuttajille suunnatuilla liikunta- ja hyvinvointikampanjoilla, joita voitaisiin tehdä myös esimerkiksi suomen kielen opetuksen yhteydessä.

Terveys kuitenkin kuuluu kaikille, ja meidän kannattaa yhteiskuntanakin panostaa siihen, että väestö kokonaisuudessaan olisi mahdollisimman tervettä. Terveyteen panostetut eurot tulevat moninkertaisesti takaisin työ- ja toimintakyvyn paranemisena, sosiaali- ja terveysmenojen pienenemisenä sekä verotulojen lisääntymisenä.


Lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaaminen

Mikäli lastensuojelun tilannetta katsoo, niin lapsiperheet eivät vaikuta voivan kovin hyvin. Lastensuojeluilmoitusten määrät ovat jatkuvassa nousussa, samoin niihin liittyvät kustannukset.

Joka päivä Itä-Uudellamaalla tehdään runsaasti lastensuojeluilmoituksia, ja huomattavan osan perusteella todetaan lastensuojelun tarve. Syyt lastensuojeluilmoituksiin ovat mm. lapsen kehitystä vaarantavat olosuhteet, lapsen oma käyttäytyminen sekä lapsen hoidon ja huolenpidon tarve. 

Lastensuojelun kokonaiskustannukset ovat huomattavat - ne lohkaisevat merkittävän osan kaikista perhepalveluiden kustannuksista ja ison osan myös kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon toimialan kustannuksista. Jokainen sijoitettu lapsi maksaa vuositasolla noin 50 000 euroa.

Lastensuojelun tilanne on kestämätön, ja lastensuojelun asiakasmäärien jatkuva kasvu on käännettävä laskuun. Lastenpsykiatrisen hoidon tarve lisääntyy vuosittain merkittävästi, mutta erikoissairaanhoito ei pysty vastaamaan lisääntyneeseen tarpeeseen. Panostukset itse lastensuojeluun eivät auta, vaan täytyy panostaa jo varhaisempaan vaiheeseen, jotta lastensuojelun tarve saadaan laskemaan. Tämä vaatii panostusta ennaltaehkäisyyn ja lapsiperheiden hyvinvointiin. Vanhemmuus tulee nostaa esiin, sillä ensisijainen kasvatusvastuu on vanhemmilla – osa heistä tarvitsee vanhemmuuteensa kuitenkin tukea.

Kasvavan lapsen ja nuoren tasapainoinen kehitys vaatii turvallista kasvuympäristöä ja kehitysvaiheeseen sopivia kehityshaasteita sekä tukea. Positiivisten kasvatusmenetelmien ja vuorovaikutuksen parantaminen on tärkeää. Vanhempien tulisi jo odotusaikana ja lapsen ollessa vauvaiässä saada tietoa siitä, kuinka arjessa luodaan pohjaa tasapainoiselle mielenterveyden ja itsetunnon kehitykselle. Vanhempien mentalisaatiokykyä tulisi lisätä, jotta heillä olisi parempi kyky ymmärtää lapsen käytöstä ja tunteita.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi neuvolan roolia lapsiperheiden arjen ja vanhemmuuden tukemisessa tulisi lisätä. Tällä hetkellä neuvolan asiakasmäärillä ehditään hoitaa vain pakolliset asiat, jolloin aikaa keskustelulle vanhemmuudesta ei välttämättä ole tarpeeksi. Tutkimusten mukaan lapsiperheiden kohdalla puututaan asioihin liian myöhään, vaikka oireita olisi ollut havaittavissa jo pidempään. Riskiryhmät tulisi pystyä tunnistamaan jo heti raskausaikana ja heidät pitäisi säännönmukaisesti ohjata parempien tukipalvelujen piiriin. Erityisesti tulisi panostaa maahanmuuttajaperheisiin. Varhaisen tuen ja ennaltaehkäisevän lapsiperheiden perhetyön tulisi olla helposti saatavilla matalalla kynnyksellä.

Myös sivistystoimella, kouluilla ja varhaiskasvatuksella on tärkeä rooli lapsiperheiden arjessa. Lapset ja nuoret tarvitsevat turvallisia aikuissuhteita sekä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tunteita. Jokaisella vantaalaisella lapsella ja nuorella tulisi olla vähintään yksi turvallinen aikuissuhde. Hyvinvointiin kouluissa pitää panostaa ja tuoda kouluihin koulutettuja ”koulucoacheja” sekä puuttua koulukiusaamistapauksiin joka kerta riittävällä voimakkuudella. Tärkeää onkin, miten hyvinvointialueet tekevät yhteistyötä koulujen kanssa.

Yläkoulun tytöistä jo lähes viidennes on koulu-uupuneita, ja se vaikuttaa koulumenestykseen ja arjessa selviytymiseen sekä voi pitkittyessään johtaa masennukseen. Lapsille ja nuorille tulisi opettaa itsensä johtamista ja armollisuutta itseään kohtaan, ja tässä on sivistystoimella sekä vanhemmilla on iso rooli.

Joka kerta, kun lisäämme resursseja ja palveluita jonnekin, se vaatii rahaa. Mutta uskoakseni kunnan palveluissa ei juuri ole parempaa rahankäyttötapaa, kuin tutkitusti oikein suunnatut ennaltaehkäisevät palvelut, jotka parantavat lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia ja vanhemmuustaitoja. Meillä ei myöskään yhteiskuntana ole varaa siihen, että siirrämme jatkuvasti kasvatusvastuuta vanhemmilta yhteiskunnalle. Kotona tapahtuva kasvatus tulee nostaa keskiöön, toki siihen tarvittavaa tukea ja opastusta antaen. Näin saamme jatkossa terveitä ja työkykyisiä kuntalaisia, tulevaisuuden vastuunkantajia.


Yhteenveto

Jatkuva sote-kustannusten nousu voidaan saada kuriin panostamalla ennaltaehkäisyyn. Mielenterveys tulee ottaa osaksi hyvinvointialueen strategiaa ja lisätä varhaisen tuen saatavuutta perusterveydenhuollossa. Kouluissa tulee panostaa lasten ja nuorten itsetunnon vahvistamiseen sekä elämänhallinta- ja itsesäätelytaitoihin. Arvokas vanhuus voidaan turvata tarjoamalla ikäihmisille riittävästi kotikuntoutusta sekä fysioterapiaa. Parantunut toimintakyky kasvattaa elämänlaatua ja vähentää vanhusten hoivan kustannuksia tehokkaasti.

Terveydenhuollon saatavuuskeskustelun sijaan on keskityttävä hoidettavien määrän vähentämiseen esimerkiksi lisäämällä itsehoidon mahdollistavia digitaalisia terveyspalveluita ja hyvinvointia edistäviä harrastusmahdollisuuksia. Lastensuojelun asiakasmäärien jatkuva kasvu on käännettävä laskuun panostamalla varhaisempaan vaiheeseen. Vanhemmuuden tukeminen on avainasemassa, ja se onnistuu parhaiten jo neuvolavaiheesta lähtien.

Ennaltaehkäisevät toimenpiteet saattavat olla lyhyellä aikavälillä menolisäyksiä, mutta pitkällä aikavälillä ne lisäävät hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä. Tämä säästää terveydenhuollon kustannuksia ja vähentää terveyspalveluiden kuormitusta. Meillä on koronan myötä iso hoitovelka, ja ainoa keino päästä siitä eteenpäin on panostaa monipuolisesti hyvinvointiin.

Kommentoi kirjoitusta.

Hyvinvointialueelle tarvitaan asiantuntemusta

Maanantai 10.1.2022 - Piia Malmberg

Olen ehdolla Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuustoon. Hyvinvointialueilla tarvitaan sote-alan osaamista ja johtamiskokemusta!

Aluevaalit ovat sote-vaalit ja alueuudistus itsessään on merkittävä hallinnollinen uudistus. Tarvitaan siis paitsi sote-alan osaamista, myös osaamista hallinnosta ja johtamisesta. Olen itse työskennellyt sote-alalla noin 15 vuotta, josta noin 10 vuotta vaativissa esimies- ja johtotehtävissä. On tärkeää tuntea ja ymmärtää kokonaisuutta, ja sen takia monipuolinen kokemukseni sosiaali- ja terveydenhuollon eri osa-alueilta antaa oivalliset edellytykset hyvinvointialueen päätöksentekoon.

Hyvinvointialueuudistuksen myötä sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi siirtyy kaupungeilta hyvinvointialueen vastuulle. Tämä on merkittävä uudistus, ja sen toimeenpano ja toteutus ei tule olemaan helppoa. Vaaditaan kokemusta ja johtamisosaamista. Sote-alan asiantuntijana haluan olla mukana valmistelutyössä ja muutoksen johtamisessa.

Olen ollut sosiaali- ja terveysalalla yli 15 vuotta. Ensin lähihoitajana, sairaanhoitajana ja terveydenhoitajana hyvin laajasti erilaisissa palveluissa: mielenterveystyössä, lastenpsykiatrisella osastolla, vanhustenhoidossa, pitkäaikaistyöttömien parissa - kotihoidossa, perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa. Halusin aina monipuolisesti työkokemusta erilaisista paikoista, sillä halusin oppia tuntemaan palvelujärjestelmän eri osat hyvin, ja se onkin kannattanut.

Viimeiset 10 vuotta olen työskennellyt sote-alalla vaativissa esimies- ja johtamistehtävissä. Olen johtanut mm. palveluasumisyksikköjä, laajoja kotiin vietäviä palveluita sekä ikäihmisten kuntoutuspalveluita. Tällä hetkellä työskentelen toimitusjohtajana yhtiössä, joka tuottaa Kelan kuntoutuspalveluita. Olen johtamisurallani kehittänyt, startannut, laajentanut, konseptoinut, suunnitellut, hinnoitellut, hallinnoinut, organisoinut - tehnyt sekä isompia että pienempiä asioita, jotka ovat kaikki liittyneet monipuolisesti sosiaali- ja terveysalaan.

Poliittisella puolella sote-alaan liittyen olen johtanut palvelutuotantoa Tampereella avopalvelujen johtokunnan varapuheenjohtajana 4,5 vuoden ajan. Vantaalla olin sosiaali- ja terveyslautakunnan varapuheenjohtaja. Lisäksi olen mm. ollut Kokoomuksen hyvinvointipoliittisen verkoston puheenjohtaja sekä STM:n osatyökykyiset työssä -toimenpideohjelman asiantuntijajäsen.

Työn ohessa olen kouluttautunut ja suorittanut ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon sosiaali- ja terveysalan johtamisesta sekä laajan kandidaatin tutkinnon terveystieteistä johtamisen opintosuunnasta. Nyt viimeistelen pro gradu -tutkielmaani asiakaslähtöisten palveluiden kehittämisestä ja valmistun terveystieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta keväällä 2022. Opiskelen myös tuotantotalouden/yrittäjyyden diplomi-insinööriksi LUT-yliopistossa ja valmistun syksyllä 2022.

Laiska töitään luettelee, sanotaan. Kerron työkokemuksestani ja koulutuksestani, koska minusta ne ovat olennaisia asioita uudella hyvinvointialueella. Alueella tarvitaan osaamista laajojen kokonaisuuksien johtamisesta mutta myös ymmärrystä sosiaali- ja terveysalan käytännön työstä. Minulta löytyy näitä molempia.

Sote ei ole vain pelkät yliopistolliset sairaalat tai pelkkä erikoissairaanhoito, tai pelkät terveyskeskukset tai se, kuinka nopeasti lääkäriin pääsee. Sote on hyvin monitahoinen kokonaisuus, jonka muodostaa rahoitus, asiakasohjaus, kiinteistöt, investoinnit, ammattilaiset, vaikuttavuus, asiakkaat, työntekijät, ennaltaehkäisy, sosiaalipalvelut ja moni muu asia. On tärkeää tuntea ja ymmärtää kokonaisuutta, ja sen takia monipuolinen kokemukseni sosiaali- ja terveydenhuollon eri osa-alueilta antaa oivalliset edellytykset hyvinvointialueen päätöksentekoon.

Kommentoi kirjoitusta.

Kuka muistaisi pelastustoimen?

Lauantai 8.1.2022 - Piia Malmberg

Malmberg_Piia_FB5_kopio.jpg


Hyvinvointialueen aluevaalit ovat budjetin puolesta pääasiassa sote-vaalit, mutta uudistuksessa tehdään myös toinen merkittävä uudistus, eli pelastustoimeen liittyvä uudistus. Tätä yhteiskunnan kannalta erittäin merkittävää osa-aluetta ei sovi missään nimessä unohtaa.

Pelastustoimi on budjetin osalta pieni verrattuna sote-jättiläiseen. Silti se on meille kaikille erittäin tärkeä, varsinkin sitten, kun hätä on suurin.

Toimiessani Kokoomuksen hyvinvointipoliittisen verkoston puheenjohtajana kiersin muutamalla paloasemalla tutustumassa heidän toimintaansa ja keskustelemassa (silloin valmistelussa olevaan) sote-uudistukseen liittyen heidän näkemyksiään. Yhteinen näkemys oli, ettei alueuudistusta pelastustoimen kohdalla kannatettu. Niin vain se on nyt tulossa.

Tunnen itse pelastusalaa varmaankin keskivertoehdokasta enemmän, koska olen käynyt tutustumassa heidän toimintaansa, ja koska tunnen itse useita pelastajia (palomiehiä) ja ensihoitajia. Olen myös työni puolesta aikoinani toiminut tiiviissä yhteistyössä yksityisen ensihoidon ja ambulanssitoiminnan kanssa. En siltikään ole varsinaisesti pelastustoimen asiantuntija, ja sekin on tärkeää sanoa ääneen. Mikään ei ole pelottavampaa, kuin päättäjä, joka luulee tietävänsä.

Itse pidän pelastustoimen kannalta tärkeänä sitä, että pelastustoimen toimintamahdollisuuksista ja resursseista pidetään kiinni. Nykyinen hallitus on leikannut Itä-Uudenmaan alueen pelastustoimen rahoitusta, ja tämä epäkohta tulee ehdottomasti korjata. Itä-Uudenmaan alueella on useita kriittisiä kohteita; tehdasalueita ja laitoksia (mm. Kilpilahti ja Loviisan ydinvoimalaitosalue), joiden johdosta pelastusvalmiuden täytyy tällä alueella olla korkea. Henkilökunnalla tulee olla käytettävissään asianmukainen kalusto ja runsaasti työhön liittyvää koulutusta ja harjoittelua. Meidän onneksemme suuronnettomuuksia ei satu kovin usein, mutta kun niitä sattuu, henkilöstön tulee osata toimia niissä tilanteissa. 

Ensihoitoon ja potilaskuljetukseen liittyvissä asioissa soisin julkisten ja yksityisten toimijoiden tekevän hyvää yhteistyötä. Ei kannata myöskään rajata yksityistä pois vaativista ensihoidon tehtävistä ja ajatella heidän soveltuvan vain siirtokuljetuksiin. Aina on valittava tarkoituksenmukaisin palveluntuottaja, myös ensihoidossa. Kilpailutuksissa tulee olla tarkkana kalusto-, koulutus- ja kokemusvaatimusten suhteen, ja julkisen ja yksityisen sektorin tuleekin olla kaikissa kilpailutuksissa ja toiminnoissa samalla viivalla: säännöt, vaatimukset ja ehdot pitää olla kaikille samat. Näin voimme hyödyntää osaamista eri sektoreilta ja myös pyrkiä kustannustehokkuuteen.

Tärkeää päätöksenteossa on se, että osaa ottaa asioista selvää ja perehtyä asioihin ennen päätöksentekoa. Asioita ei pidä päättää vain mutu-tuntumalla tai ideologisin perustein. Arvoihin liittyviä painotuksia silti saa olla, ja itse pidän esimerkiksi pelastustoimen sujuvaa toimintaa yhtenä yhteiskunnan tärkeimmistä tehtävistä. Meidän tulee siis huolehtia siitä, ettei pelastustoimi jää alueuudistuksessa soten jalkoihin. Myös sopimuspalokuntien asema on turvattava. 

Kommentoi kirjoitusta.

Mielenterveys puhututtaa - syystäkin

Lauantai 18.12.2021 klo 11.11 - Piia Malmberg

Malmberg_Piia_FB4_kopio.jpg


Viime aikoina on ollut paljon keskustelua mielenterveysongelmista ja jaksamisesta, erityisesti nuorten kohdalla. Näistä aiheista on syytäkin puhua.

Eri tutkimusten mukaan jopa noin 20-25 % nuorista kärsii mielenterveydellisistä häiriöistä. Siis joka neljäs tai viides nuori. Itsemurha-ajatuksia on noin 10-15 % nuorista. Itsemurhat ovat myös yksi yleisimpiä 15-19-vuotiaiden kuolinsyitä. Samaan aikaan lastensuojelun tarve ja esimerkiksi huostaanottojen määrät lisääntyvät jatkuvasti, samoin lähetteet mielenterveyspalveluihin ja erikoissairaanhoitoon. Hälyttävää.

Mielenterveysongelmista toki kärsivät myös aikuiset. Tilastojen mukaan mielenterveysongelmat ovat jo yleisin työkyvyttömyyseläkkeiden syy Suomessa. Tämä on huolestuttava käänne, sillä mielenterveysongelmien osuus on kasvanut vuosi vuodelta. Jo kolmannes työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu mielenterveyden häiriöistä ja sairauksista.

Erilaisten arvioiden mukaan nuorten pahoinvointi johtuu paitsi epidemiatilanteesta, myös esimerkiksi koulunkäyntiin ja sosiaaliseen mediaan liittyvistä paineista. Nuoret kokevat yksinäisyyttä ja ahdistusta, ja oma identiteetti on hakusessa. Tunteiden säätely on vaikeaa, ja pienetkin vastoinkäymiset voivat suistaa maailman raiteiltaan.

Olen itse työurallani työskennellyt mm. sairaanhoitajana lasten ja nuorten psykiatrisilla osastoilla sekä terveydenhoitajan tehtävissä neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa. Monet asiantuntijat kokevat, että vanhemmat etääntyvät kasvatusvastuustaan. Olen itsekin huomannut, että vanhemmat tarvitsevat paljon tukea vanhemmuuteen. Psykiatrisilla osastoilla huomasin, että terveellisten rajojen asettaminen ja noudattaminen on vaikeaa vanhemmille. Pelätään lapsen tai nuoren reaktioita esimerkiksi siihen, että puhelimen tai internetin käyttöä valvotaan - vaikka se on vanhemman tehtävä.

Mitä on tehtävissä? Luotan ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen, siihen, että hyödynnetään tutkimusaineistoa ja tuetaan asiakkaita kohdennetun tarpeen mukaisesti. Meillä on esimerkiksi runsaasti tutkimustietoa siitä, millaiset tekijät voivat mahdollisesti ennustaa käytösoireilua ja mielenterveyden haasteita, meidän pitäisi rohkeammin muodostaa noista tekijöistä kriteereitä, joiden perusteella ennaltaehkäisevää hoitoa tarjotaan.

Voisiko terveydenhuolto olla mukana tarjoamassa kouluissa tunnetaitojen kasvatusta? Tällaisista tunnetaitojen säätelyyn liittyvistä kokeiluista on ollut hyvät tulokset ainakin Helsingissä. Vanhemmille Rakkaudella rajat -koulutusta? Tiivis suhde neuvolaan ja kouluterveydenhuoltoon, lapsiperheiden kotipalvelun parempi hyödyntäminen?

Olennaista on myös, että tietoa ja apua on saatavilla. Tällä hetkellä jonot esimerkiksi lastenpsykiatriseen hoitoon tai psykoterapiaan voivat olla todella pitkiä. Työkokemukseni perusteella tiedän, että odottaessa tilanne ehtii kriisiytyä todella nopeasti, mielenterveysasioiden kanssa päivät, viikot ja kuukaudet ovat pitkiä aikoja odottaa.

Mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisyn sekä vanhemmuuden tukemisen tulee olla Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella teema, jonka eteen tehdään aidosti työtä. Ei riitä, että asioita mietitään erikseen neuvolassa, erikseen koulussa, erikseen erikoissairaanhoidossa ja niin edelleen, vaan yhteistyön eri tahojen kanssa tulee olla saumatonta.

Ennaltaehkäisy myös maksaa, mutta ainoastaan ennaltaehkäisyyn panostamalla saadaan siirrettyä palveluiden painopiste varhaisen vaiheen tukemiseen sen sijaan, että sammutellaan kalliita tulipaloja, kun on jo liian myöhäistä. Mielenterveysongelmat ovat merkittävä yhteiskunnallinen ja taloudellinen haaste, inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan. Asian korjaaminen vaatii tietoa ja tahtoa.

Olen ehdolla aluevaltuustoon juuri siksi, että minulla on vahvaa kokemusta sosiaali- ja terveydenhuollosta, ja tunnen hyvin palvelusektorin eri osat. Osaan ajatella kokonaisuutta ja olen työssäni saanut laajaa ymmärrystä siihen, millaisia toimenpiteitä tarvitaan, jotta asioita voidaan viedä eteenpäin. Viisaus ei kuitenkaan asu vain minun päässäni, vaan tarvitaan moniammatillista ja -kunnallista yhteistyötä.

Kommentoi kirjoitusta.

Hyvinvointialueet tulevat - oletko valmis?

Perjantai 17.12.2021 klo 13.32 - Piia Malmberg

Vuonna 2023 sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kunnilta uusille hyvinvointialueille.

Itä-Uudenmaan alue tulee sisältämään Askolan, Lapinjärven, Loviisan, Myrskylän, Porvoon, Pukkilan ja Sipoon sosiaali- ja terveyspalvelut sekä Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen toiminnan.

Uudet aluevaalit järjestetään ensimmäistä kertaa tammikuussa 2022, ja tuolloin valitaan historiallisesti ensimmäiset aluevaltuutetut - myös Itä-Uusimaalle.

En ole sitä mieltä, että tämä alueuudistus on järkevin tapa vastata ajankohtaisiin sosiaali- ja terveyspalveluiden haasteisiin, kuten väestön ikääntymiseen ja kasvaviin sote-kustannuksiin. Uudistuksessa on unohtunut täysin alkuperäinen tavoite kustannusten hillitsemisestä. Lisäksi kaavaillaan alueille verotusoikeutta, jonka pelkään johtavan kokonaisveroasteen nousuun - ja se heikentää jokaisen suomalaisen maksukykyä eli käytettävissä olevan rahan määrää.

Koska aluevaltuustot kuitenkin tulevat, ja niissä käytetään merkittävää valtaa alueen sote-palveluiden ja -budjettien suhteen, on todella tärkeää olla mukana vaikuttamassa tähän päätöksentekoon. Sote-alan asiantuntijana koenkin, että monipuolisesta sote-kokemuksestani ja johtamisosaamisestani olisi Itä-Uudenmaan aluevaltuustossa paljon hyötyä. Haluan antaa osaamiseni ja kokemukseni käyttöön, eli olen ehdolla aluevaaleissa 2023!

Minua voit äänestää Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella aluevaltuustoon ennakkoon 12.-18.1.2022 tai varsinaisena äänestyspäivänä 23.1.2022.

Kommentoi kirjoitusta.

Mistä lisää rahaa Porvooseen?

Maanantai 31.5.2021 klo 8.58 - Piia Malmberg

Itäväylä julkaisi tämän kirjoitukseni lehdessään 1.6.2021.

Emme voi saada kaikkea, mitä haluamme, vaikka kuinka haluaisimme vaalien alla niin ajatella. Vastuullisuutta on sanoa se ääneen. Porvoo tarvitsee menokuria, mutta myös lisää tuloja.

Veroprosenttia ei pidä nostaa, se iskee suoraan ihmisten käytettävissä olevaan rahamäärään. Rahan on työllistävän vaikutuksen takia parempi kiertää markkinoiden ja palveluiden kautta. Verokertymää pitää kuitenkin kasvattaa – ja pitkällä aikavälillä tulee tähdätä veroprosentin laskemiseen.

Tulojen lisäämiseen ei ole mitään suoraa taikatemppua, se on monen tekijän summa. Lähestyn asiaa kahden kokonaisuuden kautta. Ensinnäkin työssäkäyviä asukkaita tulisi saada houkuteltua lisää. Erityisesti niitä hyvätuloisia.

Hyviä tontteja tarvitaan ja kaavoituksen ja rakennuslupiin liittyvän byrokratian on oltava ketterää. Toki myös muita asumismuotoja tarvitaan, jotta kaupunki voi kasvaa, sillä vain kasvava kaupunki pärjää. Kaupunkisuunnittelu on siis olennaisessa asemassa.

Toisaalta pitää olla perhemyönteisyyttä: hyviä ja terveitä päiväkoteja ja kouluja. Monet valitsevat asuinkuntansa nimenomaan koulun maineen perusteella, ja se voisi olla Porvoon kilpailuetu pk-seutuun nähden. Liikenneyhteyksien tulee olla kunnossa, ja yksityisautoilu tulee mahdollistaa jatkossakin. Ei tietulleja.

Toinen kokonaisuus on yritysmyönteisen kaupungin luominen. Porvoossa pitää olla hyvä yrittää ja työllistää. Tähän kannustamisen pitäisi olla jo ”äidinmaidossa”, eli yrityskasvatusta tehtäisiin ikätasoisesti jo varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa, ja jatkettaisiin opiskelujen yhteydessä.

Yrityksille pitää löytyä tontteja ja toimitiloja. Yhteistyö yrittäjäyhdistysten ja liike-elämän kanssa tulisi olla aktiivista. Miten yrittäjäyhdistykset voisivat paremmin hyödyntää kunnan toimitiloja? Uusia yrityksiä ja yrittäjiä pitää myös tukea. Erilaiset yrityshautomot sekä kunnan ja yrittäjien yhteiset toimielimet ovat siinä avainasemassa.

Porvoossa on tehty jo paljon yritysmyönteisyyden lisäämiseksi, mutta lisää toimenpiteitä tarvitaan. Tulevan elinkeinopäällikön rekrytointi varmasti parantaa yhteistyötä, mutta emme voi laskea pelkästään sen varaan. Yritysmyönteisyys on ennen kaikkea ilmapiiriin liittyvä asia: yritysmyönteisyys tulee helposti esiin sujuvana palvelualttiutena, tai voi käydä päinvastoin.

Piia Malmberg
kuntavaaliehdokas (kok.)
toimitusjohtaja
Porvoo

Kommentoi kirjoitusta.

Olin vaalipaneelissa ainoa, joka puhui taloudesta

Torstai 27.5.2021 klo 20.24 - Piia Malmberg

Osallistuin tänään 27.5.2021 porvoolaisten ehdokkaiden etänä järjestettävään vaalipaneeliin, jonka aiheena olivat hyvinvointi ja terveys, eli käytännössä sote-kysymykset. Tilaisuuden juonsi Uusimaan toimittaja Samu Karvala, ja alustuspuheenvuoron piti Porvoon sosiaali- ja terveysjohtaja Ann-Sofie Silvennoinen.
 
Eri puolueilla oli hyvin yhteinäinen näkemys sen suhteen, mihin tarvitsee keskittyä: nuorten mielenterveysongelmien ja syrjäytymisen ehkäisemiseen, ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämiseen ja parantamiseen, koronan hoitovelan paikkaamiseen ja niin edelleen. Paljon hyvää keskustelua ja hyviä ajatuksia. Nostin itsekin esiin ennaltaehkäisyn tärkeyden, sillä esimerkiksi ikäihmisten tehokkaalla kotikuntoutuksella voimme vähentää kotihoidon tarvetta, eli saamme samalla sekä elämänlaatua että kustannussäästöjä.
 
Paneelissa ehdotettiin toki myös paljon erilaisia menolisäyksiä. Yksi keskustelu oli sote-henkilökunnan saatavuudesta, ja tähän muut puolueet esittivät aika voimakkaasti kannan siitä, että kuntakohtaisia palkankorotuksia tarvitaan. Että palkka on tärkein asia, jolla hoitajapulaa korjataan. Itse koen, että kuntatalouden ollessa tiukilla ja palkkakulujen noustessa vuosi vuodelta myös ilman tällaisia kuntakohtaisia lisiä, niin ylimääräisiin palkankorotuksiin ei valitettavasti ole varaa. Palkka ei ole aina se ratkaiseva asia, se on tutkitusti todistettu asia, ettei palkankorotus lisää työmotivaatiota kovin pitkään. 
 
Sen sijaan, että nostetaan toistuvasti esiin nämä palkankorotukset - joissa tulee aina seinä vastaan, koska rahaa ei ole - pitäisi keskittyä niihin asioihin, joihin voimme vaikuttaa, esimerkiksi johtajuuden parantamiseen. On olemassa paljon muitakin kannustimia kuin raha, esimerkiksi voimme vaikuttaa fyysiseen työympäristöön ja työvälineisiin, tai voimme luoda erilaisia vuorovaikutus- tai tehtäväkannusteita: kiittää, antaa palautetta, antaa vastuuta, mahdollistaa työn monipuolisuus ja työnkierto, työssä eteneminen ja niin edelleen. Työmotivaatio on yksi tärkeimmistä kannusteista ja lisää työhyvinvointia merkittävästi. Johtajuuden kehittämisessä on rajattomat mahdollisuudet.
 
Olin ainoa paneelissa, joka nosti esiin kuntatalouden (ja vielä useampaan kertaan) ja sen, että myös taloudesta tulee huolehtia, meillä ei ole kaikkeen varaa. Minusta se on huolestuttavaa, että talous ei tunnu olevan muille puolueille tärkeä asia, koska se kuitenkin käytännössä ohjaa kaikkea tekemistämme.
 
On helppoa aina vain puhua siitä, mitä kaikkea kivaa meillä voisi olla, mutta itse ainakin haluan tuoda rehellisesti esiin myös sen, että taloudelliset resurssit ovat rajalliset. Kustannussäästöjä ja tulolisäyksiä on etsittävä jatkuvasti, sen pitäisi olla valtuutetuilla ja ehdokkailla kirkkaana mielessä.
 
Äänestäjät, äänestäkää sellaisia henkilöitä, jotka haluavat löytää myös uudenlaisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja jatkuvien menolisäysten sijaan. Kuntataloudessa on jaossa vain niukkuutta, ja kyse on siitä, miten ne resurssit kohdennetaan. Itse luotan paljon esimerkiksi tutkimustietoon ja faktoihin, siihen, että tehdään oikeita asioita oikeaan aikaan, mahdollisimman tehokkaasti ja vaikuttavasti.

Äänestä minut Porvoon valtuustoon - saat kokeneen ja suorasanaisen valtuutetun, joka ei lupaile turhia!

Kommentoi kirjoitusta.

Miksi äänestäisit juuri minua?

Tiistai 25.5.2021 klo 12.10 - Piia Malmberg

Kuntavaalit pidetään sunnuntaina 13.6.2021 (ennakkoäänestys 26.5.-8.6.2021). Vieläkö etsit ehdokasta Porvoosta? Tässä perusteita sille, miksi kannattaisi valita juuri minut.



Minulta ei saa turhia lupauksia, vaan rehellisiä vastauksia. Olen sitä mieltä, että politiikassa ei voi luvata kaikille kaikkea ja jokaiselle jotakin. En ole vain tietyn eturyhmän puolella, vaan haluan käyttää verorahat järkevästi. Jos nyt kuitenkin joku eturyhmä pitää nimetä, niin yrittäjät ja palkansaajat: menestyvät yritykset tuovat investointien ja työpaikkojen myötä hyvinvointia koko kunnalle. Palkansaajat ja yritykset rahoittavat kaiken, ei heiltä voi aina vain ottaa.

Olen myös sote-alan asiantuntija, työskennellyt alalla yli 15 vuotta, ja viimeiset 10 vuotta esimies- ja johtotehtävissä yksityisellä sektorilla. Olen todella tarkka kuntatalouden suhteen, mutta mielestäni on aina järkevämpää ennaltaehkäistä ongelmia, kuin sammutella tulipaloja. Terveyspalveluiden tulee olla oikein kohdennettuja. On järkevämpää suunnata tuki niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. On tärkeää huolehtia siitä, ettei tulevan sote-uudistuksen myötä tule lisäkustannuksia, koska meillä ei ole niihin varaa. 

Olen kiinnostunut asioista, osallistun kokouksiin ja valmistaudun niihin etukäteen. En tee päätöksiä mutu-tuntumalta, vaan perehdyn asioihin ja harkitsen niitä mahdollisimman objektiivisesti. Haluan tehdä rohkeita päätöksiä ja aidosti uudistaa asioita. En ole sitä tyyppiä, joka takertuu vanhaan ja sanoo ”mutta kun aina on tehty näin”. Muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan positiivisuutta, avoimuutta ja yhteistyökykyä.

Luonteeltani olen tehokas, energinen ja aikaansaava. Minua äänestämällä saat suorasanaisen, tehokkaan ja vastuullisen valtuutetun. 

Lue lisää minusta:

Kuka olen?

Ketkä minua suosittelevat ja miksi?

Kommentoi kirjoitusta.

Olen Päivän Byrokraatin suositusehdokas Porvoossa

Maanantai 24.5.2021 - Piia Malmberg

Päivän Byrokraatti on jälleen julkaissut oman suosituslistansa kuntavaaliehdokkaista eri paikkakunnilla. Minulla on ilo ja kunnia olla Porvoon ainoa suositusehdokas!

Päivän Byrokraatti kertoo itse asiasta näin: "Päivän Byrokraatti edustaa aatteellisesti klassista liberalismia ja siihen kuuluvia arvoja kuten oikeuksien tasa-arvo, sanan- ja mielipiteenvapaus, muut yksilönvapaudet ja markkinoiden vapaus. Kaikki suositusehdokkaamme eivät ole aatteellisia kopioitamme, mutta koemme heidän omassa puolueessaan edistävän monia meille tärkeistä ajatuksista ja olevan siksi suosituksemme arvoisia."

Koen monet Päivän Byrokraatin esiin nostamista asioista itselleni tärkeinä, erityisesti vapaan markkinatalouden. Usein vähemmän sääntelyä johtaa parempaan lopputulokseen.

Muilta paikkakunnilta listalla on suositusehdokkaina mm. Wille Rydman, Seida Sohrabi, Elina Valtonen (ent. Lepomäki), Jarno Limnell, Tere Sammallahti, Antti Häkkänen, Atte Kaleva, Heikki Vestman ja niin edelleen. Olen siis arvokkaassa seurassa!

Kommentoi kirjoitusta.

Vaalikoneen mukaan olen oikeistokonservatiivi?

Keskiviikko 19.5.2021 klo 10.06 - Piia Malmberg

Olen kirjoitellut joitain ajatuksiani kuntavaaleihin liittyen Kuntapolitiikka-osioon, mutta olen toki avannut näkemyksiäni myös useissa vaalikoneissa. Ajattelin linkittää eri vaalikoneiden profiilejani tähän, niin kuntalaisilla on mahdollisuus tutustua ajatuksiini.

Vaalikoneet eivät aina anna kovin hyvää kuvaa asioista ilman, että tutustuu ehdokkaan perusteluihin asioista. Moni asia ei ole niin mustavalkoinen, kuin miltä ensivaikutelmaltaan voivat näyttää. Vaalikoneissa ei myöskään aina kysytä oikeita asioita, mutta kyllä ne silti antavat hyvän mielikuvan siitä, millainen ehdokkaan ajatusmaailma on.

Tässä linkit vastauksiini eri vaalikoneissa:

Helsingin sanomat

Yle

Uusimaa

Itäväylä

Helsingin Sanomien vaalikoneesta tulee aina myös Puolueet arvokartalla -näkymä, josta näkee eri puolueiden sijoittumisen ns. poliittiseen nelikenttään, jossa vaaka-akselilla on vasemmisto-oikeisto -asettelu ja pystyakselilla liberaali-konservatiivi -asettelu. Osittainhan tämä jakotapa on tavallaan vähän vanhentunut, mutta kuitenkin yleisesti käytössä oleva ja hyvin eri puolueita hahmottava.

Havaitsin, että Helsingin Sanomien datan mukaan olen siirtynyt liberaali-konservatiivi-asteikolla keskivaiheilta konservatiivin puolelle. Olen toki esimerkiksi talousasioissa monilta osin hyvin markkinaliberaali, mutta toki minulla on myös paljon arvokonservatiivisia näkemyksiä. Konservatiivius ei mielestäni ole mikään kirosana, minulle se tarkoittaa monien perinteisten arvojen kunnioittamista ja esimerkiksi isänmaallisuutta.

Ehkä ajatukseni kiteytyy siihen, että minulla ei ole mitään tasa-arvoista avioliittolakia vastaan, mutta en ihan ymmärrä sitä, miksi esimerkiksi kasvatuksen pitäisi nykypäivänä olla sukupuolineutraalia. Minua ei haittaa se, että julkisissa tiloissa on myös unisex-vessoja, mutta en ymmärrä sitä, miksei edelleen voisi olla olemassa myös naisten ja miesten vessoja. Pride-kulkueet eivät haittaa minua, mutta en näe, että kunnan pitäisi osallistua niihin, sillä se ei kuulu kunnan ydintehtäviin, ja meillä on myös muita tärkeitä asioita, joiden puolesta pitäisi liputtaa. Ehkä näine ajatuksine olen sitten nykymaailmassa enemmän konservatiivi kuin liberaali, vaikka mielestäni hyväksyn ihmisten erilaisuuden ja jokainen saa olla sitä mitä on.

Tässä vielä kuva tuosta nelikentästä, puolueet näkyvät palloina ja minun vastaukseni X-merkkinä.

Nelikentta2021

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuntavaalit, vaalikoneet, Porvoo, Kokoomus

"Kun kamelin selkä katkesi" - eli kun tein päätöksen lähteä ehdolle kuntavaaleissa

Lauantai 1.5.2021 - Piia Malmberg

"Kun kamelin selkä katkesi..." - eli ajatuksia siitä, miksi olen ehdolla ja mitä asioita pidän tärkeinä. Julkaistu toukokuussa mm. kaikkiin Porvoon kotitalouksiin jaetussa Sinituuli-lehdessä (alkuperäinen juttu kyllä kirjoitettiin jo keväämmällä, ennen kuin oli tiedossa, että vaalit siirtyvät). Koko teksti luettavissa kuvan jälkeen.
---

Lehtikuva_Kun_kamelin_selka_katkesi

Kun kamelin selkä katkesi

Vantaalta Porvooseen muuttanut Piia Malmberg suivaantui Marinin hallitukselle esityksistä, jotka nostaisivat autoilun kustannuksia. Porvoossakin tarvitaan vastavoima niille, jotka haluavat hankaloittaa yksityisautoilua, kuntavaaliehdokas sanoo.

Lumi narskuu kengän alla kepeässä pakkassäässä. Piia Malmberg (ent. Kurki) työntää
lastenvaunuja, katsoo Porvoon jokirantaa ja toteaa:
- Kun kävin ensimmäistä kertaa Porvoossa, ajattelin, että täällä olisi ihana asua.

Nyt 35-vuotias Malmberg asuu Porvoon Suomenkylässä. Hänen mielestään on tärkeää, että
kaupunkiin muuttaa uusia työssäkäyviä asukkaita, erityisesti niitä hyvätuloisia.
- Jostain syystä tätä asiaa ei saisi sanoa ääneen. Ikään kuin siinä olisi jotain väärää, että
kunta toivoo nimenomaan lisää veronmaksajia asukkaikseen. 

Malmberg muutti Porvooseen Vantaalta, jossa hän toimi kokoomuksen kaupunginvaltuutettuna ja muun muassa kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtajana. Hän tuli aikanaan valituksi valtuustoon, vaikka oli juuri muuttanut Vantaalle. Malmberg näkee muualta tulemisen etuna kunnallisessa päätöksenteossa.
- Uutena haluaa objektiivisesti miettiä parasta mahdollista ratkaisua, eikä tyytyä siihen,
miten asiat ovat aina olleet. Menneisyyden painolastia ei ole. Tämä sama etu minulla
on nyt Porvoossa.

Kaupungin vetovoimatekijät tiedossa


Malmberg on siis ehdolla huhtikuun kuntavaaleissa Porvoon kaupunginvaltuustoon. Tuoreena äitinä asioihin on tullut taas uutta kiinnostavaa näkökulmaa.
- Halu vaikuttaa on vahva, ja toki uskon kokemuksestani olevan myös Porvoolle hyötyä.
Ja mikä toisaalta olisi kaupungin kannalta parempaa kuin se, että päättäjä on juuri
valinnut kyseisen kaupungin kotikaupungikseen, eli päättänyt rakentaa elämänsä
sinne. Kaupungin vetovoimatekijät ovat silloin hyvin tiedossa.

Porvoon tuleekin pitää huolta vetovoimastaan. Olennaisena on Malmbergin mielestä ketterä
kaavoitus erityisesti pientalotonttien osalta sekä toimivat liikenneyhteydet Helsinkiin.
- Porvoon keskusta tarvitsee autoja ja busseja, koska ne ovat turisminkin kannalta
olennaisia. Myös itäisen junayhteyden saaminen on tärkeää.

Välillä Malmberg tyynnyttelee vaunuissa herännyttä vauvaa. Porvoo voisi hänen mielestään
profiloitua vielä voimakkaammin perheystävällisenä kuntana.
- Porvooseen muuttaa paljon lapsiperheitä. Kun neuvolapalvelut ja varhaiskasvatus
toimivat ja koulut ovat terveitä, etätyön lisääntyessä tänne saadaan houkuteltua erityisesti asiantuntijatyötä tekeviä vanhempia. Moni valitsee asuinalueensa koulun maineen perusteella. Siksi onkin hyvä, että Porvoossa on satsattu kouluihin.

”Kamelin selkä katkesi”


Malmberg mukaan ehdokkuutta pohtiessaan ”kamelin selkä katkesi”, kun hän luki taas kerran hallituksen yksityisautoilun kustannuksia lisäävistä ehdotuksista.
- Porvoossakin jotkut haluavat hankaloittaa yksityisautoilua. Kyllä sellaisille ehdotuksille
tarvitaan vastavoima.

Malmberg tunnetaan ajatuksiltaan avoimesti oikealla olevana, porvarillisena suomalaisen työn ja teollisuuden puolustajana. Viime eurovaaleissa hän keräsi yli 6100 ääntä.
- Kyllähän siitä tuli lunta tupaan, kun puhuin teollisuuden toimintaedellytyksistä sekä
puolustin maa- ja metsätaloutta. Vihervasemmisto löi minkä kerkesi. Mutta ei se sähkö
töpselistä tule. Eikä raha seinästä.

Metsämiehen tyttären ja maalla lapsuuden kesänsä viettäneen Malmbergin mielestä
Suomessa on pakko alkaa arvostamaan enemmän teollisuutta ja yrityksiä ylipäätään.
- Sieltä tämän lystin rahoitus tulee. Ilman metsäteollisuuden tuomaa hyvinvointia Suomi
olisi aika lailla toisenlainen maa kuin nyt. Tämän toivoisin myös isommista
kaupungeista käsin luonnonsuojelua vaativien ihmisten ymmärtävän.

Tausta sote-alalla


Malmberg työskentelee toimitusjohtajana terveysalan yhtiössä. Taustalla on pitkä kokemus
sote-alalta ja toimialan merkitys kaupunkien taloudelle ja ihmisille on tiedossa.
- Sotessa on suurimmat kulut, mutta myös suurimmat mahdollisuudet. Esimerkiksi
ennaltaehkäisyyn panostetaan aivan liian vähän. Pelkkä lisärahan lapiointi
lastensuojeluun ei ole ratkaisu kasvavaan pahoinvointiin.

Panostuksia pitäisi tehdä perheiden hyvinvointiin ja vanhemmuuden tukemiseen jo
varhaisessa vaiheessa.
- Tämä itseasiassa säästäisi rahaa pitkällä tähtäimellä. Kasvava mielenterveysongelmien määrä on uhka, joka tulisi ottaa vakavasti.

Kun puhe tulee valmistelussa olevasta sote-uudistuksesta, Malmberg huokaa syvään.
- Sillä uudistuksella ei ole mitään tekemistä alkuperäisen uudistuksen tavoitteen ja
tarkoituksen kanssa. Uudistuksen piti säästää kustannuksia. Yhtään aitoa kustannussäästöä en ole mallista löytänyt, ainoastaan kuluja ja turhia hallintohimmeleitä. 

Kukaan ei hänen mielestään saa parempaa hoitoa sillä, että päätöksenteko karkaa
kauemmas.
- Miksi tällainen palveluita kokonaisuutena heikentävä uudistus päästetään läpi
esimerkiksi ennen järkevänä porvaripuolueena pidetyssä RKP:ssa, Malmberg kysyy.

Malmbergin mielestä nykyisessä hallituksessa SDP määrittää avoimen vasemmistolaisen
politiikan tahdin, Keskustan ja RKP:n tukevat apupuolueina.
- Marinin hallitusta voi pitää jopa yritysvihamielisenä. Ainakaan se ei ole yritysten
puolella. Myös tarvittavat työllisyyteen tähtäävät toimet loistavat poissaolollaan. Kaikki
rakenteelliset uudistukset ovat tekemättä ja velkavuori kasvaa, huokaisee Malmberg.

Hänen mukaansa esimerkiksi ilmastotavoitteet tuntuvat nyt menevän muutamilla puolueilla
kaiken muun edelle. Ilmasto on toki tärkeä, mutta asioita pitäisi miettiä asioita myös
kansainvälisen kilpailukyvyn ja talouden kannalta.
- Korona tavallaan pelasti nykyisen hallituksen, kun sen taakse on helppo piiloutua.
Totuus on kuitenkin, että toimet olivat onnettomia jo ennen pandemiaa. Toivottavasti
myös äänestäjät ymmärtävät tämän.

Vastuullisuus edellä puoluevalinnassa

Malmberg kertoo valinneensa Kokoomuksen puolueekseen, koska se on vastuullinen valtionhoitajapuolueena. Rahan syytäminen sinne ja tänne on helppoa ja kivaa, mutta Kokoomuksessa ymmärretään, että kakku on leivottava ennen sen syömistä. Malmberg varoitteleekin äänestäjiä lankeamasta liian helppoihin vaalilupauksiin.

- Vaaleissa luvataan paljon, mutta vaalien jälkeen on hiljaisempaa. Ajatelkaa nyt vaikkapa demareiden eläkeläisille lupaamia vappusatasia, ei näy eikä kuulu. Itse lupaan vain, että teen päätökset perustuen faktoihin, en mututuntumaan. Ja etten lupaile turhia.

Haastattelu päättyy Piia Malmbergin lähtiessä ruokkimaan vauvaansa.
- Näiden pienten tulevaisuuden toivojen takiahan tässä halutaan pitää yhteisestä taloudesta ja asioista huolta. Että heillä olisi vähemmän tai ainakin muuta murehdittavaa, kuin meidän tekemien velkojen maksaminen, hän päättää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuntavaalit, Porvoo, Kokoomus, kuntavaaliehdokas

Kuntataloudesta on huolehdittava

Torstai 29.4.2021 - Piia Malmberg

Mielipidekirjoitukseni Uusimaa-lehdessä 29.4.2021: Kuntataloudesta on huolehdittava.

Vaalit lähestyvät, ja lehdet sekä sosiaalinen media täyttyvät parempien palvelujen vaatimuksista ja turhista lupauksista. Kauniita ajatuksiahan ne ovat. Kukapa ei haluaisi vauvasta vaariin parempia palveluita ja kuopatonta kotitietä. Olisi mahtavaa, kun rahaa tulisi ovista ja ikkunoista, ja sitä voisi jakaa kaikkialle – mutta näin ei ole.

Vähemmän puhutaan realismista eli siitä, että kuntataloudessa on jaossa vain niukkuutta. On tietysti mukavampi lupailla asioita ja sitten myöhemmin syyttää muita siitä, etteivät ne pitäneet.

Kuntataloudesta huolehtimisen pitäisi olla päättäjien ja virkamiesten tärkein tehtävä. Menojen on tapana kasvaa ilman, että niitä erityisesti tarvitsee kasvattaa. Palkkakustannukset kasvavat, väestö ikääntyy, rakennukset vanhenevat, huoltotarve kasvaa, yleinen kustannustaso nousee. Ja investoidakin pitäisi. Kustannusten nousutasoa on pystyttävä rohkeasti hillitsemään ja samaan aikaan tulopuolta tulee kasvattaa.

Kuntien ei pidä luottaa valtionosuuksiin, sillä niiden väheneminen johtaa raskaalla kustannusrakenteella veronkorotuspaineisiin. Ja ne valtionosuudetkin on jonkun maksettava, ja maksajia olemme silloinkin me: kuntalaiset ja yritykset. Raha ei tule taikaseinästä, vaikka kuinka haluaisi uskoa silmänkääntötemppuihin.

Tarvitsemme työtä, nimenomaan yksityiselle sektorille. Kansallinen politiikka ohjaa tietysti huomattavasti työpaikkojen syntymiseen vaikuttavia mekanismeja. Kunnat voivat kuitenkin luoda yrityksille suotuisat toimintaedellytykset. Siihen vaikuttavat kuntatasolla muun muassa kaavoitus- ja maanmyyntipolitiikka, hyvä infra, kunnan ja yritysten välinen yhteistyö, autoilun mahdollistaminen ja liikenteen sujuvuus sekä oppilaitosyhteistyö ja työvoiman saatavuus. Myöskään maa- ja metsätalouden toimintaedellytyksiä ei pidä unohtaa.

Kunnalla on paljonkin mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millainen vetovoima sillä on. Pärjääminen vaatii muuttovoittoa – huoltosuhteen heikkeneminen on suuri riski kuntataloudelle. Kasvua on siis haettava.

Esimerkiksi Porvoossa asuntomarkkinat ovat tällä hetkellä ylikuumentuneet, omakotitalot menevät kuin kuumille kiville. Nyt lisää tonttipaikkoja kaavoittamaan pikavauhdilla, jotta saadaan tänne työntekijöitä ja veronmaksajia. Kaavoituksen ja rakennuslupiin liittyvän byrokratian on oltava ketterää.

Myös turismi on Porvoolle tärkeää. Pitää unohtaa ideologinen haihattelu autottomasta keskustasta ja haaveet siitä, että ihmiset kulkisivat keskustaan jostain kaukaiselta parkkialueelta. Eivät muuten kulje. Turisti haluaa helpoutta: sitä, että Porvooseen voi tulla vain päiväretkelle piipahtamaan ja auton saa pysäköityä lähelle palveluita. Sitä moni kuntalainenkin haluaa. Kaupungin keskustaa on kehitettävä matkailu ja palvelujen saatavuus huomioiden. Hyvinvoivat yritykset ovat koko kunnan etu.

Haastan äänestäjätkin arvioimaan, kuka ehdokkaista aidosti pohtii kunnan kehittämistä myös realistisesti talouden näkökulmasta, ja kuka vain lupailee turhia.

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »