Piian blogi
Ennaltaehkäisy tuottaa hyvinvointiaMaanantai 10.1.2022 - Piia Malmberg Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät menot ovat jokaisessa kunnassa korkeita. Näihin asioihin useimmin liitetyissä sosiaali- ja terveystoimen palveluissa on huomattava osa lakisääteisiä palveluita, eli ne pitää pystyä tuottamaan. Väestömäärän kasvaessa ja väestön ikääntyessä myös terveysmenot ovat kasvussa.
Hyvinvointialueilla on merkittävä rooli sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjänä. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät asiat eivät kuitenkaan ole vain sosiaali- ja terveystoimen asioita. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyy oleellisesti sivistystoimi ja koulutus, mutta myös kulttuuri- ja nuorisopalvelut, liikuntapalvelut sekä kaupunkisuunnittelu. Tarvitaan aidosti parempaa yhteistyötä eri toimialojen välillä, parempaa tiedonkulkua ja työntekijöitä, joiden palkka maksetaan yhteisesti kahdelta eri toimialalta. Esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa olisi hyvä olla terveyden edistämisen tai gerontologian ammattilaisia, jotka miettisivät kaupunkisuunnittelua ja liikennettä enemmän myös terveyden ja ikäihmisten näkökulmasta. Alueuudistuksen yhteydessä tulee kiinnittää huomiota siihen, että terveys ja hyvinvointi huomioidaan sekä kunnissa että hyvinvointialueella. Suomen taloustilanteessa on selvää, että on pitkään pyritty säästämään monissa palveluissa, myös sote-menoissa. Ja se onkin järkevää, sillä kuntatalous ei säilyisi kohtuullisena ilman jatkuvaa tehostamista. Kuitenkin ennaltaehkäisyyn panostaminen tuo säästöjä myöhemmässä vaiheessa. Siksi palvelujen painopistettä olisikin pystyttävä ohjaamaan ennaltaehkäisevään suuntaan painokkaasti ja määrätietoisesti. Hyvinvointialueen strategiassa tulisi näkyä terveyden ja hyvinvoinnin lisääminen, lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaaminen, mielenterveyden edistäminen sekä arvokkaan ikääntymisen mahdollistaminen. Tähän kirjoitukseen on koottu ajatuksia näihin osa-alueisiin liittyen. Useat ehdotukset aiheeseen liittyen ovat lyhyellä aikavälillä menolisäyksiä, mutta niiden tavoitteena on pitkällä aikavälillä lisätä hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä siten, että ne tuovat myöhemmin kustannussäästöjä. Kaikkien toimenpiteiden taustalla tulisi olla tutkittu tieto ja aidosti mietitty ajatus siitä, miten kyseinen panostus voisi jatkossa parantaa hyvinvointia ja siten vähentää palvelutarvetta tulevaisuudessa. Meidän tulee myös mahdollistaa ulkoistettujen palveluiden käyttö julkisesti tuotettujen palveluiden rinnalla. Molemmissa tulee kulkea laatu edellä ja kriteereiden ja valvonnan tulee olla julkisella ja yksityisellä tuottajalla samat. Mielenterveyden edistäminenVuosittain 1,5 prosenttia suomalaisista sairastuu johonkin mielenterveyden häiriöön ja joka viides sairastaa mielenterveyshäiriötä. Mielenterveyssyistä myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on kasvussa ja mielenterveyden ongelmat ovat nuorilla aikuisilla suurin syy sairauspoissaoloille. Mielenterveyden edistäminen tuo tutkitusti säästöjä kunnalle. Mielenterveyden edistämisen tavoitteena on tukea hyvän mielenterveyden toteutumista ja etsiä sekä löytää sitä suojaavia ja vahvistavia tekijöitä. Tällä hetkellä mielenterveyspalvelut ovat liian hajanaisia ja niihin on liian pitkät jonot. Perusterveydenhuollon mielenterveyspalveluiden saatavuutta tulisi parantaa, jotta hoitoon pääsisi nopeasti. Nopeasti annettu tarpeellinen tuki ja hoito ehkäisevät tilanteen pitkittymistä. Pelkkä matalan kynnyksen keskusteluapu ei riitä, tarvitaan myös mahdollisuus päästä nopeasti psykoterapiaan. Työikäisten mielenterveyteen panostamalla ehkäistään mielenterveyshäiriöistä johtuvia sairauspoissaoloja. Hyvinvointialueiden esimiesten ja johtajien ymmärrystä mielenterveysongelmien syntymiseen ja tunnistamiseen tulisi lisätä. Työnantajilla tulee olla selkeät ohjeet siitä, miten näitä asioita käsitellään työpaikoilla ja miten voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi työuupumusta. Jotta Itä-Uudellamaalla voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla ehkäistä mielenterveyden häiriöiden syntymistä, tulisi panostaa erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyden tukemiseen. Lasten ja nuorten itsetuntoa tulee vahvistaa ja elämänhallinta- ja itsesäätelytaitoja lisätä. Opettajien on hyvä saada enemmän osaamista mielenterveyden häiriöistä ja mielenterveyden tukemisesta. Monet opettajat kokevat, ettei heidän osaamisensa asiassa riitä. Siksi kannattaa jatkossakin panostaa myös psykiatrisen sairaanhoitajien läsnäoloon kouluilla - tämä vaatii jälleen hyvää yhteistyötä hyvinvointialueen ja siihen kuuluvien kuntien välillä. Mielenterveyden edistämisen tulisi olla keskeinen osa kuntien ja hyvinvointialueen strategiaa ja siihen tulisi kiinnittää huomiota kaikilla toimialoilla. SIB-vaikuttavuusinvestointiprojekteja voisi käynnistää nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveyden tukemiseen. Myös maahanmuuttajataustaisten kaupunkilaisten sosiaalisia verkostoja tulisi vahvistaa ja mielenterveyttä tukea, jotta kotoutuminen ja työssäkäynti mahdollistuisi. Kaikkien toimenpiteiden tavoitteena tulisi olla hyvä mielenterveys, joka toteutuessaan vähentäisi inhimillistä kärsimystä mutta toisi myös kustannussäästöjä yhteiskunnalle. Koronapandemia on vain lisännyt mielenterveyshäiriöitä, syrjäytymistä ja yksinäisyyttä, joten tämänkin takia meillä on paljon hoitovelkaa. Arvokkaan ikääntymisen mahdollistaminenItä-Uudellamaallakin väestö vanhenee ja elinajanodotteen kasvamisen myötä väestö myös elää pidempään. Yli 75-vuotiaiden määrä lähes kolminkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Miltä Itä-Uusimaa näyttää, kun satavuotiaaksi eläminen on normaalia? Väestön ikääntyminen tuo mukanaan hoivatarpeen ja muistisairauksien sekä muiden sairauksien ja vaivojen lisääntymistä. Väestörakenteen muutos vaikuttaa myös huoltosuhteeseen. Ikäihmisten toimintakykyyn panostaminen vähentää hoivan tarvetta ja helpottaa hoitajien työtä. Tutkimusten mukaan ikäihmisten kotikuntoutus vähentää kotihoidon tarvetta ja siten pienentää kokonaiskustannuksia. Ikäihmisten fysioterapia- ja kotikuntoutuspalveluihin tulee panostaa voimakkaasti. Itä-Uudellamaalla tulisi pilotoida itseohjautuvan kotihoidon mallia (ns. Hollannin Buurtzorg-malli), jonka avulla on saavutettu hyvää kotihoidon laatua sekä kustannussäästöjä. Pilotti voitaisiin aloittaa jollain tietyllä palvelualueella, ja tähän pilottiin voitaisiin tuoda mukaan myös kuntouttavien palveluiden elementtejä. Tarvitsemme uudenlaisia kuntouttavia palveluita, emme pelkästään hoivatarpeeseen vastaamista. Kunnissa on jo pitkään tehty töitä tehokkaiden hoitoketjujen ja palvelumallien luomiseksi, mutta työ on edelleen kesken. Vanhuspalveluiden kriteerien tulee olla selkeitä ja ns. rajatapaukset tulisi arvioida henkilökohtaisemmin ikäihmisen kokonaistilanne huomioiden. Nykyinen ketju, jossa siirrytään kotihoidosta tuettuun asumiseen tai tehostettuun asumispalveluun, tulisi määritellä tarkemmin ja kriteeristö pitäisi miettiä uudestaan, huomioiden koko hyvinvointialueen tarpeet. Kotona pitäisi pystyä asumaan vain kevyen tuen voimin. Jos on tarvetta enemmälle tuelle, kodinmukaista kevyen tuen asumispalvelua tulisi olla tarjolla. Ikäihmisten asiakasohjauksen kannattaisi olla Itä-Uudellamaalla keskitettyä, jotta varmistamme, että asiakas saa tarpeenmukaiset palvelut, myös ennaltaehkäisevästi. Ikäihmisten hoidolle voisi perusterveydenhuollossa olla oma keskitetty, erikoistunut linja ja henkilöstö. Asiakasohjauksessa ja muissa palveluissa tulisi olla enemmän ikäihmisten hoidon asiantuntijoita, geronomeja ja gerontologisen hoivan- ja sosiaalityön osaajia. Ikäihmisten sairaalajaksot tulevat kalliiksi. Usein potilas ei edes olisi erikoissairaanhoidon tarpeessa, mutta tavallinen kotiapu ei kuitenkaan riitä. Siksi tulisi lisätä väliaikaista ja päivystysluonteista tehostettua kotihoitoa akuuteissa tarpeissa sairaalahoidon välttämiseksi tai lyhentämiseksi. Myös palliatiivisen ja saattohoidon osaamista tulisi lisätä ja saatavuutta parantaa. Ikäihmisten yksinäisyys on myös yksi iso haaste, joka osaltaan kuormittaa terveydenhuoltoa. Ikäihmisten päivätoimintaan onkin hyvä panostaa ja tuoda rinnalle myös palveluiden ostomahdollisuus esimerkiksi palvelusetelillä. Erilaisten teknologisten sovellusten käyttöä tulisi lisätä myös yksinäisyyden lieventämisessä, mutta teknologian avulla voidaan saada myös tutkittua tietoa asiakkaan tilanteesta ja vointia voidaan paremmin seurata myös etänä. Omaishoitajat tekevät tärkeää työtä ja osaltaan kantavat tätä yhteiskuntaa. Heidän jaksamistaan tulisi tukea nykyistä paremmin. Omaishoitajien lakisääteiset vapaapäivät pitäisi pystyä pitämään ja omaishoitajille pitäisi myös järjestää omia palveluitaan ja päivätoimintaa. Voisimme kaupungissa pyrkiä myös järjestämään erilaisia kampanjoita, joissa muitakin läheisiä otettaisiin mukaan ikäihmisten arkeen ja elämään. Jokaisella ihmisellä on oikeus ikääntyä arvokkaasti. Kustannuspaineet ovat kuitenkin kovat, koska hoivatarve tulee vain lisääntymään tulevaisuudessa. Siksi kuntouttaviin ja toimintakykyä ylläpitäviin ja parantaviin palveluihin sekä teknologiaan kannattaakin panostaa, jotta meillä olisi tulevaisuudessa vähemmän hoitoa vaativia ja parempikuntoisia asiakkaita sekä mahdollisuus myös etäpalvelujen käyttöön. Terveyden ja hyvinvoinnin lisääminenSuomessa ja myös Itä-Uudellamaalla on väestön suhteen erilaisia terveyseroja. Terveys ja hyvinvointi keskittyvät sosioekonomisen aseman mukaan siten, että paremmassa sosioekonomisessa asemassa olevat ovat terveempiä ja he myös kokevat hyvinvointinsa paremmaksi. Paremmassa asemassa olevilla on erilainen mahdollisuus panostaa hyvinvointiin ja terveellisiin elintapoihin. Meidän tulisi päästä eroon jatkuvasta terveyspalveluiden saatavuuskeskustelusta. Sen sijaan tulisi miettiä, miten terveyspalveluiden käyttötarve vähenee ja terveyttä edistetään. Tarvitsemme digitaalisia palveluita ja harrastusmahdollisuuksia, jotka mahdollistavat itsehoidon ja hyvinvoinnin lisääntymisen. Kuntien tehtävänä on tarjota monipuolisia harrastus- ja liikuntamahdollisuuksia siten, että mahdollisimman monilla olisi mahdollisuus osallistua niihin. Tarvitsemme monipuolisesti liikuntapaikkoja ja -puistoja sekä ulkokuntoilualueita. Myös erilaisten liikuntavuorojen varaaminen erityisesti erityisryhmille tulisi olla jatkossakin mahdollista. Yhdistykset tekevät paljon työtä terveyden ja hyvinvoinnin eteen, siihen hyvinvointialueilla kannattaa panostaa. Yksi selkeä ryhmä terveyseroissa ovat maahanmuuttajat. Heidän liikuntatottumuksiaan, terveellisiä elintapoja ja hyvinvointia tulisi lisätä myös maahanmuuttajille suunnatuilla liikunta- ja hyvinvointikampanjoilla, joita voitaisiin tehdä myös esimerkiksi suomen kielen opetuksen yhteydessä. Terveys kuitenkin kuuluu kaikille, ja meidän kannattaa yhteiskuntanakin panostaa siihen, että väestö kokonaisuudessaan olisi mahdollisimman tervettä. Terveyteen panostetut eurot tulevat moninkertaisesti takaisin työ- ja toimintakyvyn paranemisena, sosiaali- ja terveysmenojen pienenemisenä sekä verotulojen lisääntymisenä. Lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaaminenMikäli lastensuojelun tilannetta katsoo, niin lapsiperheet eivät vaikuta voivan kovin hyvin. Lastensuojeluilmoitusten määrät ovat jatkuvassa nousussa, samoin niihin liittyvät kustannukset. Joka päivä Itä-Uudellamaalla tehdään runsaasti lastensuojeluilmoituksia, ja huomattavan osan perusteella todetaan lastensuojelun tarve. Syyt lastensuojeluilmoituksiin ovat mm. lapsen kehitystä vaarantavat olosuhteet, lapsen oma käyttäytyminen sekä lapsen hoidon ja huolenpidon tarve. Lastensuojelun kokonaiskustannukset ovat huomattavat - ne lohkaisevat merkittävän osan kaikista perhepalveluiden kustannuksista ja ison osan myös kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon toimialan kustannuksista. Jokainen sijoitettu lapsi maksaa vuositasolla noin 50 000 euroa. Lastensuojelun tilanne on kestämätön, ja lastensuojelun asiakasmäärien jatkuva kasvu on käännettävä laskuun. Lastenpsykiatrisen hoidon tarve lisääntyy vuosittain merkittävästi, mutta erikoissairaanhoito ei pysty vastaamaan lisääntyneeseen tarpeeseen. Panostukset itse lastensuojeluun eivät auta, vaan täytyy panostaa jo varhaisempaan vaiheeseen, jotta lastensuojelun tarve saadaan laskemaan. Tämä vaatii panostusta ennaltaehkäisyyn ja lapsiperheiden hyvinvointiin. Vanhemmuus tulee nostaa esiin, sillä ensisijainen kasvatusvastuu on vanhemmilla – osa heistä tarvitsee vanhemmuuteensa kuitenkin tukea. Kasvavan lapsen ja nuoren tasapainoinen kehitys vaatii turvallista kasvuympäristöä ja kehitysvaiheeseen sopivia kehityshaasteita sekä tukea. Positiivisten kasvatusmenetelmien ja vuorovaikutuksen parantaminen on tärkeää. Vanhempien tulisi jo odotusaikana ja lapsen ollessa vauvaiässä saada tietoa siitä, kuinka arjessa luodaan pohjaa tasapainoiselle mielenterveyden ja itsetunnon kehitykselle. Vanhempien mentalisaatiokykyä tulisi lisätä, jotta heillä olisi parempi kyky ymmärtää lapsen käytöstä ja tunteita. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi neuvolan roolia lapsiperheiden arjen ja vanhemmuuden tukemisessa tulisi lisätä. Tällä hetkellä neuvolan asiakasmäärillä ehditään hoitaa vain pakolliset asiat, jolloin aikaa keskustelulle vanhemmuudesta ei välttämättä ole tarpeeksi. Tutkimusten mukaan lapsiperheiden kohdalla puututaan asioihin liian myöhään, vaikka oireita olisi ollut havaittavissa jo pidempään. Riskiryhmät tulisi pystyä tunnistamaan jo heti raskausaikana ja heidät pitäisi säännönmukaisesti ohjata parempien tukipalvelujen piiriin. Erityisesti tulisi panostaa maahanmuuttajaperheisiin. Varhaisen tuen ja ennaltaehkäisevän lapsiperheiden perhetyön tulisi olla helposti saatavilla matalalla kynnyksellä. Myös sivistystoimella, kouluilla ja varhaiskasvatuksella on tärkeä rooli lapsiperheiden arjessa. Lapset ja nuoret tarvitsevat turvallisia aikuissuhteita sekä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tunteita. Jokaisella vantaalaisella lapsella ja nuorella tulisi olla vähintään yksi turvallinen aikuissuhde. Hyvinvointiin kouluissa pitää panostaa ja tuoda kouluihin koulutettuja ”koulucoacheja” sekä puuttua koulukiusaamistapauksiin joka kerta riittävällä voimakkuudella. Tärkeää onkin, miten hyvinvointialueet tekevät yhteistyötä koulujen kanssa. Yläkoulun tytöistä jo lähes viidennes on koulu-uupuneita, ja se vaikuttaa koulumenestykseen ja arjessa selviytymiseen sekä voi pitkittyessään johtaa masennukseen. Lapsille ja nuorille tulisi opettaa itsensä johtamista ja armollisuutta itseään kohtaan, ja tässä on sivistystoimella sekä vanhemmilla on iso rooli. Joka kerta, kun lisäämme resursseja ja palveluita jonnekin, se vaatii rahaa. Mutta uskoakseni kunnan palveluissa ei juuri ole parempaa rahankäyttötapaa, kuin tutkitusti oikein suunnatut ennaltaehkäisevät palvelut, jotka parantavat lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia ja vanhemmuustaitoja. Meillä ei myöskään yhteiskuntana ole varaa siihen, että siirrämme jatkuvasti kasvatusvastuuta vanhemmilta yhteiskunnalle. Kotona tapahtuva kasvatus tulee nostaa keskiöön, toki siihen tarvittavaa tukea ja opastusta antaen. Näin saamme jatkossa terveitä ja työkykyisiä kuntalaisia, tulevaisuuden vastuunkantajia. YhteenvetoJatkuva sote-kustannusten nousu voidaan saada kuriin panostamalla ennaltaehkäisyyn. Mielenterveys tulee ottaa osaksi hyvinvointialueen strategiaa ja lisätä varhaisen tuen saatavuutta perusterveydenhuollossa. Kouluissa tulee panostaa lasten ja nuorten itsetunnon vahvistamiseen sekä elämänhallinta- ja itsesäätelytaitoihin. Arvokas vanhuus voidaan turvata tarjoamalla ikäihmisille riittävästi kotikuntoutusta sekä fysioterapiaa. Parantunut toimintakyky kasvattaa elämänlaatua ja vähentää vanhusten hoivan kustannuksia tehokkaasti. Terveydenhuollon saatavuuskeskustelun sijaan on keskityttävä hoidettavien määrän vähentämiseen esimerkiksi lisäämällä itsehoidon mahdollistavia digitaalisia terveyspalveluita ja hyvinvointia edistäviä harrastusmahdollisuuksia. Lastensuojelun asiakasmäärien jatkuva kasvu on käännettävä laskuun panostamalla varhaisempaan vaiheeseen. Vanhemmuuden tukeminen on avainasemassa, ja se onnistuu parhaiten jo neuvolavaiheesta lähtien. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet saattavat olla lyhyellä aikavälillä menolisäyksiä, mutta pitkällä aikavälillä ne lisäävät hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä. Tämä säästää terveydenhuollon kustannuksia ja vähentää terveyspalveluiden kuormitusta. Meillä on koronan myötä iso hoitovelka, ja ainoa keino päästä siitä eteenpäin on panostaa monipuolisesti hyvinvointiin. |