Vaalikoneen mukaan olen oikeistokonservatiivi?

Keskiviikko 19.5.2021 klo 10.06 - Piia Malmberg

Olen kirjoitellut joitain ajatuksiani kuntavaaleihin liittyen Kuntapolitiikka-osioon, mutta olen toki avannut näkemyksiäni myös useissa vaalikoneissa. Ajattelin linkittää eri vaalikoneiden profiilejani tähän, niin kuntalaisilla on mahdollisuus tutustua ajatuksiini.

Vaalikoneet eivät aina anna kovin hyvää kuvaa asioista ilman, että tutustuu ehdokkaan perusteluihin asioista. Moni asia ei ole niin mustavalkoinen, kuin miltä ensivaikutelmaltaan voivat näyttää. Vaalikoneissa ei myöskään aina kysytä oikeita asioita, mutta kyllä ne silti antavat hyvän mielikuvan siitä, millainen ehdokkaan ajatusmaailma on.

Tässä linkit vastauksiini eri vaalikoneissa:

Helsingin sanomat

Yle

Uusimaa

Itäväylä

Helsingin Sanomien vaalikoneesta tulee aina myös Puolueet arvokartalla -näkymä, josta näkee eri puolueiden sijoittumisen ns. poliittiseen nelikenttään, jossa vaaka-akselilla on vasemmisto-oikeisto -asettelu ja pystyakselilla liberaali-konservatiivi -asettelu. Osittainhan tämä jakotapa on tavallaan vähän vanhentunut, mutta kuitenkin yleisesti käytössä oleva ja hyvin eri puolueita hahmottava.

Havaitsin, että Helsingin Sanomien datan mukaan olen siirtynyt liberaali-konservatiivi-asteikolla keskivaiheilta konservatiivin puolelle. Olen toki esimerkiksi talousasioissa monilta osin hyvin markkinaliberaali, mutta toki minulla on myös paljon arvokonservatiivisia näkemyksiä. Konservatiivius ei mielestäni ole mikään kirosana, minulle se tarkoittaa monien perinteisten arvojen kunnioittamista ja esimerkiksi isänmaallisuutta.

Ehkä ajatukseni kiteytyy siihen, että minulla ei ole mitään tasa-arvoista avioliittolakia vastaan, mutta en ihan ymmärrä sitä, miksi esimerkiksi kasvatuksen pitäisi nykypäivänä olla sukupuolineutraalia. Minua ei haittaa se, että julkisissa tiloissa on myös unisex-vessoja, mutta en ymmärrä sitä, miksei edelleen voisi olla olemassa myös naisten ja miesten vessoja. Pride-kulkueet eivät haittaa minua, mutta en näe, että kunnan pitäisi osallistua niihin, sillä se ei kuulu kunnan ydintehtäviin, ja meillä on myös muita tärkeitä asioita, joiden puolesta pitäisi liputtaa. Ehkä näine ajatuksine olen sitten nykymaailmassa enemmän konservatiivi kuin liberaali, vaikka mielestäni hyväksyn ihmisten erilaisuuden ja jokainen saa olla sitä mitä on.

Tässä vielä kuva tuosta nelikentästä, puolueet näkyvät palloina ja minun vastaukseni X-merkkinä.

"Kun kamelin selkä katkesi" - eli kun tein päätöksen lähteä ehdolle kuntavaaleissa

Lauantai 1.5.2021 - Piia Malmberg

"Kun kamelin selkä katkesi..." - eli ajatuksia siitä, miksi olen ehdolla ja mitä asioita pidän tärkeinä. Julkaistu toukokuussa mm. kaikkiin Porvoon kotitalouksiin jaetussa Sinituuli-lehdessä (alkuperäinen juttu kyllä kirjoitettiin jo keväämmällä, ennen kuin oli tiedossa, että vaalit siirtyvät). Koko teksti luettavissa kuvan jälkeen.
---

Kun kamelin selkä katkesi

Vantaalta Porvooseen muuttanut Piia Malmberg suivaantui Marinin hallitukselle esityksistä, jotka nostaisivat autoilun kustannuksia. Porvoossakin tarvitaan vastavoima niille, jotka haluavat hankaloittaa yksityisautoilua, kuntavaaliehdokas sanoo.

Lumi narskuu kengän alla kepeässä pakkassäässä. Piia Malmberg (ent. Kurki) työntää
lastenvaunuja, katsoo Porvoon jokirantaa ja toteaa:
- Kun kävin ensimmäistä kertaa Porvoossa, ajattelin, että täällä olisi ihana asua.

Nyt 35-vuotias Malmberg asuu Porvoon Suomenkylässä. Hänen mielestään on tärkeää, että
kaupunkiin muuttaa uusia työssäkäyviä asukkaita, erityisesti niitä hyvätuloisia.
- Jostain syystä tätä asiaa ei saisi sanoa ääneen. Ikään kuin siinä olisi jotain väärää, että
kunta toivoo nimenomaan lisää veronmaksajia asukkaikseen. 

Malmberg muutti Porvooseen Vantaalta, jossa hän toimi kokoomuksen kaupunginvaltuutettuna ja muun muassa kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtajana. Hän tuli aikanaan valituksi valtuustoon, vaikka oli juuri muuttanut Vantaalle. Malmberg näkee muualta tulemisen etuna kunnallisessa päätöksenteossa.
- Uutena haluaa objektiivisesti miettiä parasta mahdollista ratkaisua, eikä tyytyä siihen,
miten asiat ovat aina olleet. Menneisyyden painolastia ei ole. Tämä sama etu minulla
on nyt Porvoossa.

Kaupungin vetovoimatekijät tiedossa

Malmberg on siis ehdolla huhtikuun kuntavaaleissa Porvoon kaupunginvaltuustoon. Tuoreena äitinä asioihin on tullut taas uutta kiinnostavaa näkökulmaa.
- Halu vaikuttaa on vahva, ja toki uskon kokemuksestani olevan myös Porvoolle hyötyä.
Ja mikä toisaalta olisi kaupungin kannalta parempaa kuin se, että päättäjä on juuri
valinnut kyseisen kaupungin kotikaupungikseen, eli päättänyt rakentaa elämänsä
sinne. Kaupungin vetovoimatekijät ovat silloin hyvin tiedossa.

Porvoon tuleekin pitää huolta vetovoimastaan. Olennaisena on Malmbergin mielestä ketterä
kaavoitus erityisesti pientalotonttien osalta sekä toimivat liikenneyhteydet Helsinkiin.
- Porvoon keskusta tarvitsee autoja ja busseja, koska ne ovat turisminkin kannalta
olennaisia. Myös itäisen junayhteyden saaminen on tärkeää.

Välillä Malmberg tyynnyttelee vaunuissa herännyttä vauvaa. Porvoo voisi hänen mielestään
profiloitua vielä voimakkaammin perheystävällisenä kuntana.
- Porvooseen muuttaa paljon lapsiperheitä. Kun neuvolapalvelut ja varhaiskasvatus
toimivat ja koulut ovat terveitä, etätyön lisääntyessä tänne saadaan houkuteltua erityisesti asiantuntijatyötä tekeviä vanhempia. Moni valitsee asuinalueensa koulun maineen perusteella. Siksi onkin hyvä, että Porvoossa on satsattu kouluihin.

”Kamelin selkä katkesi”

Malmberg mukaan ehdokkuutta pohtiessaan ”kamelin selkä katkesi”, kun hän luki taas kerran hallituksen yksityisautoilun kustannuksia lisäävistä ehdotuksista.
- Porvoossakin jotkut haluavat hankaloittaa yksityisautoilua. Kyllä sellaisille ehdotuksille
tarvitaan vastavoima.

Malmberg tunnetaan ajatuksiltaan avoimesti oikealla olevana, porvarillisena suomalaisen työn ja teollisuuden puolustajana. Viime eurovaaleissa hän keräsi yli 6100 ääntä.
- Kyllähän siitä tuli lunta tupaan, kun puhuin teollisuuden toimintaedellytyksistä sekä
puolustin maa- ja metsätaloutta. Vihervasemmisto löi minkä kerkesi. Mutta ei se sähkö
töpselistä tule. Eikä raha seinästä.

Metsämiehen tyttären ja maalla lapsuuden kesänsä viettäneen Malmbergin mielestä
Suomessa on pakko alkaa arvostamaan enemmän teollisuutta ja yrityksiä ylipäätään.
- Sieltä tämän lystin rahoitus tulee. Ilman metsäteollisuuden tuomaa hyvinvointia Suomi
olisi aika lailla toisenlainen maa kuin nyt. Tämän toivoisin myös isommista
kaupungeista käsin luonnonsuojelua vaativien ihmisten ymmärtävän.

Tausta sote-alalla

Malmberg työskentelee toimitusjohtajana terveysalan yhtiössä. Taustalla on pitkä kokemus
sote-alalta ja toimialan merkitys kaupunkien taloudelle ja ihmisille on tiedossa.
- Sotessa on suurimmat kulut, mutta myös suurimmat mahdollisuudet. Esimerkiksi
ennaltaehkäisyyn panostetaan aivan liian vähän. Pelkkä lisärahan lapiointi
lastensuojeluun ei ole ratkaisu kasvavaan pahoinvointiin.

Panostuksia pitäisi tehdä perheiden hyvinvointiin ja vanhemmuuden tukemiseen jo
varhaisessa vaiheessa.
- Tämä itseasiassa säästäisi rahaa pitkällä tähtäimellä. Kasvava mielenterveysongelmien määrä on uhka, joka tulisi ottaa vakavasti.

Kun puhe tulee valmistelussa olevasta sote-uudistuksesta, Malmberg huokaa syvään.
- Sillä uudistuksella ei ole mitään tekemistä alkuperäisen uudistuksen tavoitteen ja
tarkoituksen kanssa. Uudistuksen piti säästää kustannuksia. Yhtään aitoa kustannussäästöä en ole mallista löytänyt, ainoastaan kuluja ja turhia hallintohimmeleitä. 

Kukaan ei hänen mielestään saa parempaa hoitoa sillä, että päätöksenteko karkaa
kauemmas.
- Miksi tällainen palveluita kokonaisuutena heikentävä uudistus päästetään läpi
esimerkiksi ennen järkevänä porvaripuolueena pidetyssä RKP:ssa, Malmberg kysyy.

Malmbergin mielestä nykyisessä hallituksessa SDP määrittää avoimen vasemmistolaisen
politiikan tahdin, Keskustan ja RKP:n tukevat apupuolueina.
- Marinin hallitusta voi pitää jopa yritysvihamielisenä. Ainakaan se ei ole yritysten
puolella. Myös tarvittavat työllisyyteen tähtäävät toimet loistavat poissaolollaan. Kaikki
rakenteelliset uudistukset ovat tekemättä ja velkavuori kasvaa, huokaisee Malmberg.

Hänen mukaansa esimerkiksi ilmastotavoitteet tuntuvat nyt menevän muutamilla puolueilla
kaiken muun edelle. Ilmasto on toki tärkeä, mutta asioita pitäisi miettiä asioita myös
kansainvälisen kilpailukyvyn ja talouden kannalta.
- Korona tavallaan pelasti nykyisen hallituksen, kun sen taakse on helppo piiloutua.
Totuus on kuitenkin, että toimet olivat onnettomia jo ennen pandemiaa. Toivottavasti
myös äänestäjät ymmärtävät tämän.

Vastuullisuus edellä puoluevalinnassa

Malmberg kertoo valinneensa Kokoomuksen puolueekseen, koska se on vastuullinen valtionhoitajapuolueena. Rahan syytäminen sinne ja tänne on helppoa ja kivaa, mutta Kokoomuksessa ymmärretään, että kakku on leivottava ennen sen syömistä. Malmberg varoitteleekin äänestäjiä lankeamasta liian helppoihin vaalilupauksiin.

- Vaaleissa luvataan paljon, mutta vaalien jälkeen on hiljaisempaa. Ajatelkaa nyt vaikkapa demareiden eläkeläisille lupaamia vappusatasia, ei näy eikä kuulu. Itse lupaan vain, että teen päätökset perustuen faktoihin, en mututuntumaan. Ja etten lupaile turhia.

Haastattelu päättyy Piia Malmbergin lähtiessä ruokkimaan vauvaansa.
- Näiden pienten tulevaisuuden toivojen takiahan tässä halutaan pitää yhteisestä taloudesta ja asioista huolta. Että heillä olisi vähemmän tai ainakin muuta murehdittavaa, kuin meidän tekemien velkojen maksaminen, hän päättää.

450 äänellä pääsin valtuustoon - kiitos

Maanantai 10.4.2017 klo 3.04 - Piia Kurki

Mahtavaa! Lähes seitsemän tunnin odottelun jälkeen Vantaalla on viimein laskettu kaikki äänet. Sain 450 ääntä ja tulin valituksi kaupunginvaltuustoon. Iso kiitos kaikille äänestäjilleni - nähtävästi rehellinen ja avoin linja on sitä, mitä moni kaipaa.

Aion jatkaa suoraselkäisellä linjalla ja hoitaa hommani huolella. Toivon, että te vantaalaiset otatte minuun yhteyttä, mikäli teillä on kysyttävää tai kommentoitavaa. 

Ollaan kuulolla!

Miksi äänestäisit minua?

Lauantai 8.4.2017 klo 14.57 - Piia Kurki

Kuntavaalit pidetään sunnuntaina 9.4.2017. Vieläkö etsit ehdokasta Vantaalta? Tässä perusteita sille, miksi kannattaisi valita juuri minut.



Minulta ei saa turhia lupauksia, vaan rehellisiä vastauksia. Olen sitä mieltä, että politiikassa ei voi luvata kaikille kaikkea ja jokaiselle jotakin. En ole vain tietyn eturyhmän puolella, vaan haluan käyttää verorahat järkevästi. Jos nyt kuitenkin joku eturyhmä pitää nimetä, niin yrittäjät ja palkansaajat: menestyvät yritykset tuovat investointien ja työpaikkojen myötä hyvinvointia koko kunnalle. Palkansaajat ja yritykset rahoittavat kaiken, ei heiltä voi aina vain ottaa.

Olen myös sote-alan asiantuntija, työskennellyt alalla yli 10 vuotta, ja viimeiset vuodet esimies- ja johtotehtävissä yksityisellä sektorilla. Haluan valmistella sote-uudistuksen Vantaan kannalta hyvin. Se tarkoittaa mm. hyvää muutosjohtamista ja sitä, että julkinen ja yksityinen sektori voivat molemmat toimia palveluntuottajina tasavertaisessa asemassa. Tärkeää on huolehtia siitä, ettei uudistuksen myötä tule lisäkustannuksia.

Olen kiinnostunut asioista, osallistun kokouksiin ja valmistaudun niihin etukäteen. En tee päätöksiä mutu-tuntumalta, vaan perehdyn asioihin ja harkitsen niitä mahdollisimman objektiivisesti. Haluan tehdä rohkeita päätöksiä ja aidosti uudistaa asioita. En ole sitä tyyppiä, joka takertuu vanhaan ja sanoo ”mutta kun aina on tehty näin”. Muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan positiivisuutta, avoimuutta ja yhteistyökykyä.

Luonteeltani olen tehokas, energinen ja aikaansaava. Minua äänestämällä saat suorasanaisen, tehokkaan ja vastuullisen valtuutetun. 

Kuka olen?

Mitä minusta on sanottu?

Lisää ajatuksiani. 

Vaalitenteissä ei katsota tulevaisuuteen

Tiistai 4.4.2017 - Piia Kurki

Vaalitenttejä katsellessa sitä aina miettii, että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Ihmeellistä huutelua, syyttelyä, päälle puhumista ja riitelyä. Ratkaisuihin, tulevaisuuteen ja asioiden korjaamiseen ei käytetä juurikaan aikaa. Puhutaan jo tehdyistä päätöksistä ja kritisoidaan kaikkea tarjoamatta mitään vaihtoehtoa. Ymmärtäkää nyt, että ei kannata tuhlata aikaansa murehtimalla menneitä, vaan tulee keskittää kaikki tarmo tulevaisuuden korjaamiseksi! Petteri Orpo on onneksi ollut rauhallnen ja järkevä, joten oman puolueen osalta katselu ei ole onneksi herättänyt myötähäpeää - päinvastoin!

Kyllä meillä täällä Suomessa riittää tehostamisen varaa. Kyse onkin siitä, miten se tehostaminen tehdään ja mihin resurssit kohdennetaan. Kyllä yliopistoissakin on paljon turhaa opetusta, en minä ainakaan ymmärrä, miksi me tarvitsemme niin paljon työttömiä humanisteja. Näistä halutaan vaan aina tehdä vastakkainasettelua.

Mistään ei koskaan saisi säästää. Mutta kukaan ei kerro, kuka kaiken rahoittaa? "Ratkaisuksi" tarjotaan usein verojen korotusta, mutta vaikka rikkaiden veroprosentti olisi 100, se ei riittäisi rahoittamaan meidän palveluita. Veroprosentin nostaminen myös leikkaa ostovoimaa, eli rahaa kiertää vähemmän siellä, missä sen tulisi kiertää (markkinoilla), ja enemmän siellä, missä sen ei tulisi kiertää (valtion kassassa). Korkea verotus suuntaa katseet ulkomaille, ja sen takia ne työpaikatkin häipyvät sinne. Jos verotus olisi kohtuullisempaa, yrittäjillä ja yrityksillä olisi paremmat mahdollisuudet investoida ja siten myös lisätä työpaikkoja. Tarvitsemme työtä ja vientiä, emme hallintoa ja byrokratiaa.

Ja mitä niihin vaalitentteihin tulee, niin kyllä minä kannatan parkkipaikkojen rakentamista. Ihmeellistä touhua tämä, että yksityisautoilijoilta viedään kohta kaikki liikkumisen mahdollisuus - vaikka auto on välttämätön kulkuväline todella monille. Kun puhutaan korkeasta asumisen hinnasta, niin siihen on yksi syyllinen: AY-liike, joka omistaa jättimäisiä vuokrayhtiöitä, jotka kiskovat miljoonatulosta järjettömän korkeilla vuokrilla. Ja sitten ollaan muka köyhän asialla, höpö höpö! AY-liikkeidenkin tulisi avata kirjanpitonsa, niin päästäisiin oikeasti näkemään, mihin kaikkeen palkansaajien jäsenmaksut menevät. Ei varmaan moni olisi edes AY-liikkeen jäsen, mikäli tietäisi, kuinka paljon siellä heitellään hiekkaa Suomen rattaisiin.

Vaalikonevastauksiani

Maanantai 3.4.2017 klo 19.40 - Piia Kurki

Kokosin tähän lyhyesti ajatuksiani vaihtelevista politiikan eri osa-alueista. Nämä tulevat suoraan vaalikonevastauksistani. Osa aiheista ei liity suoranaisesti kunnalliseen päätöksentekoon, mutta otin ne mukaan, koska ne kertovat laajemmin näkemyksiäni.

SOTE-UUDISTUS

Tuleva sote-uudistus tulee valmistella kunnissa hyvin. Uskon osaavani tuoda tähän hyviä näkemyksiä, sillä olen toiminut sote-alalla yli 10vuotta eri tehtävissä sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Viimeiset vuodet olen toiminut johto- ja kehitystehtävissä yksityisellä sektorilla sekä ollut mukana kuntapolitiikassa. Ymmärrän siis paljon myös sote-alan rahoituksesta ja päätöksenteosta. Kuntapoliitikko ei voi päättää siitä, millainen valtakunnallisesta sote-mallista tulee, mutta voi vaikuttaa siihen, miten alueellista uudistusta viedään eteenpäin.

Haluan, että muutosjohtamiseen kiinnitetään erityistä huomioita, ja että kustannukset pidetään kurissa joka vaiheessa. Sote-uudistuksen tavoitteena on nopeuttaa hoitoon pääsyä, parantaa palveluiden laatua, mutta erityisesti myös säästää rahaa. Työntekijät tulisi ottaa huomioon uudistusta valmistellessa, jotta he voivat olla mukana vaikuttamassa asioihin ja vievät siten uudistusta eteenpäin positiivisemmin.

YRITTÄJYYS

Yritysten toimintaedellytysten parantaminen on yksi kuntapolitiikan tärkein tehtävä. Menestyvät yritykset tuovat työtä ja hyvinvointia kaikille kuntalaisille, sen takia yrittämiseen tulee panostaa. Yrityksen perustamiseen liittyvissä asioissa tulee saada tarpeeksi neuvontaa ja ohjausta. Myös yrittäjän sosiaaliturvaa tulee parantaa siten, ettei esimerkiksi pienimuotoinen yritystoiminta vie yrittäjältä kaikkia tukimahdollisuuksia. Vantaan kaupungin tulee huolehtia siitä, että yrityksille on kohtuuhintaisia toimipaikkoja, jotta yritykset tulisivat Vantaalle esimerkiksi Helsingin sijaan.

VEROTUS

Verotuksella on hyvä kustantaa yhteiskunnalle välttämättömimmät perusasiat, kuten esimerkiksi maksuton peruskoulutus ja infra. Meidän tulee myös pitää huolta kaikkein heikoimmista. Veroja ei kuitenkaan voi jatkuvasti nostaa, sillä ostovoiman tulisi säilyä hyvänä. Veronkorotuksia tärkeämpää on puuttua alati nouseviin kuluihin ja laittaa ne kuriin.

ALKOHOLIPOLITIIKKA

Kannatan liberaalimpaa alkoholipolitiikkaa, en ole mikään kukkahattutäti. Ymmärrän toki liiallisen alkoholinkäytön haitat (olen itsekin työskennellyt alkoholistien kanssa useamman vuoden). Kuitenkin vastuu juomisesta on ihmisellä itsellään, ja vaikka lähikaupasta ei juuri nyt alkoholia saisikaan, niin riippuvainen kyllä löytää keinot sen hankkimiseen. Vapaampi alkoholipolitiikka saattaisi muuttaa juomakulttuuria enemmän eurooppalaistyyppiseksi, eli alkoholia nautittaisiin ruoka- ja seurustelujuomana, ei kännäämistarkoituksessa.

AUTOPAIKKOJEN RAKENTAMINEN UUSIEN ASUNTOJEN YHTEYTEEN

Kannatan sitä, että kaupunkia kehitetään kokonaisvaltaisesti ja tasapainoisesti, ja myös parkkipaikkoja rakennetaan. Kaupunkikehityksessä ei tule suosia vain tiettyä liikkumismuotoa, vaan mahdollistaa erilaiset tarpeet ja elämäntilanteet. Vantaalla esimerkiksi Kivistössä on aivan liian vähän parkkipaikkoja: tämä haittaa sekä asukkaita että yrityksiä. Ravintoloiden lähistöllä ei ole pysäköintitiloja, ja se vaikeuttaa yritystoimintaa.

JULKINEN LIIKENNE VS. YKSITYISAUTOILU

Hassua, että näitä kahta asiaa vertaillaan jatkuvasti toisiinsa. Vähän sama, kun joskus kysytään, että pitäisikö mieluummin panostaa lapsiin vai vanhuksiin. Kaikkia eri liikkumismuotoja tulee järkevästi tukea. Yksityisautoilu on monelle tärkeä liikkumistapa esimerkiksi töiden takia. Hyvä, mikäli liikkumisessaan voi hyödyntää julkista liikennettä, mutta fakta on, ettei julkinen liikenne voi ulottua kaikkialle. Itse kävelen, pyöräilen, kuljen junalla ja autoilen. Näen kaikki liikkumismuodot tärkeinä.

LUOKKAKOOT

Mielestäni luokka on liian iso tehokkaalle opetustyölle, mikäli luokan koko on esimerkiksi yli 25 oppilasta. Lisäksi tulisi huomioida myös oppilaiden taso, yksikin erityislapsi ryhmässä voi viedä opettajan huomion lähes kokonaan. Kuitenkin tässäkin asiassa valitettavasti tulevat vastaan talouden reunaehdot, eli joudutaan jatkuvasti tasapainoilemaan rahan ja resurssien kanssa.

HOMEKOULUT

En ole rakentamisen asiantuntija, mutta tällä hetkellä pidän tärkeänä tutkia puurakentamisen vaihtoehtoa elinkaarimallin mukaisesti. VantaanKokoomus haluaa, että yksityinen yritys rakentaisi Vantaalle puurakenteisen koulun, johon kaupunki tulisi vuokralle. Vaikka puurakentaminen on hieman kalliimpaa, niin pitkässä juoksussa se todennäköisesti säästäisi rahaa, kun kouluja ei tarvitsisi jatkuvasti korjata, ja säästettäisiin myös terveyspalveluiden kustannuksissa.

SUBJEKTIIVINEN PÄIVÄHOITO-OIKEUS

En kannata subjektiivista päivähoito-oikeutta, mikäli molemmat tai toinen vanhemmista ovat kotona, ellei kotitilanne ja lapsen etu muuta edellytä. Ensisijainen kasvatusvastuu on vanhemmilla, vaikka joskus valitettavasti päiväkoti on lapselle kotia parempi paikka. Nämä tilanteet tulee tunnistaa aiempaa paremmin ja tarjota perheelle muutakin apua, kuin ainoastaan päivähoito. Lastensuojelullisissa asioissa ennaltaehkäisyyn panostaminen tuo käytetyt eurot moninkertaisesti takaisin, jos pystytään ehkäisemään vakavampia mielenterveysongelmia, syrjäytymistä tai huostaanottoja.

En tekisi varhaiskasvatuksesta kaikille maksutonta, vaan kohdentaisin resurssit paremmin nimenomaan niille, jotka tarvitsevat enemmän tukea. Maksuton varhaiskasvatus voisi kuitenkin parantaa työn ja perhe-elämän parempaa yhdistämistä, eli siinä mielessä se vaihtoehto kannattaa harkita tarkkaan.

MAAHANMUUTTO

Olen maahanmuuton suhteen hieman kriittinen. Mikäli maahanmuuttaja on henkisesti ja fyysisesti kykenevä elättämään itsensä ja perheensä, toivotan hänet tervetulleeksi. Suomessa ja Vantaalla on paljon maahanmuuttajia, jotka ovat tulleet tänne jäädäkseen. Heidän kotoutumiseensa tulee panostaa, jotta he voivat olla toimiva osa yhteiskuntaamme. Esimerkiksi kielen oppiminen on todella tärkeää. En toivo tilannetta, jossa meillä on railo kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien välillä, sillä se ei ole kenellekään hyväksi.

Miksei koulukiusaamista saada kuriin?

Keskiviikko 8.3.2017 klo 8.47 - Piia Kurki

Julkisuudessa puhutaan säännöllisin väliajoin koulukiusaamisesta. Asiantuntijat ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että koulukiusaaminen voi olla erittäin haitallista kasvavan lapsen kehitykselle. Miten voi olla mahdollista, ettei asiaan ole vieläkään löydetty ratkaisukeinoja?

Kiusaaminen jättää jälkensä lapseen ja nuoreen jopa loppuelämäksi. Pahimmillaan kiusaaminen on traumaattinen kokemus, joka voi johtaa muun muassa masennukseen, itsetuhoisuuteen ja ryhmässä toimimisen vaikeuksiin. Liian usein pitkäkestoinen psykoterapia on ainoa keino selviytyä kiusaamisen traumoista.

Lasten kasvattamisen kuuluisi olla ensisijaisesti vanhempien vastuulla. Vanhemmuuteen kuuluu oikean ja väärän opettaminen lapselle. Lasten kanssa kuuluu kotona säännöllisesti keskustella siitä, että kiusaaminen on väärin. Tämä keskustelu on käytävä säännöllisesti, vaikka oma lapsi kieltäisikin olevansa kiusaaja. Lasten tekemiset tulevat usein vanhemmille yllätyksenä, oman lapsen syyllisyyttä kiusaamiseen on vaikea myöntää. Kannattaa muistaa, että kiusatulle kokemus on vielä pahempi, jos kiusaajien vanhemmat kieltävät kiusaamisen.

Lapset oppivat jostain vahingolliset asenteensa toisten ihmisten ”poikkeavuudesta”. Vanhemmat voivat myös tahtomattaan siirtää lapsilleen ajatusmalleja, esimerkiksi lihavuutta kohtaan, kun he arvostelevat itseään tai muita ei-toivotuista piirteistä. Lapselle on tehtävä selväksi, että ylipaino tai poikkeava piirre ei anna kenellekään oikeutta kiusaamiseen. Olen usein miettinyt, ovatko koulukiusaajat työpaikkakiusaajien jälkeläisiä? Tai mitä ne vanhemmat opettavat lapsilleen, jotka sosiaalisessa mediassa arvostelevat muita ulkonäön, mielipiteiden tai jonkun muun ominaisuuden takia?

Koululla on toki myös vastuunsa kiusaamisen suhteen. Sanotaan, että opettajien on vaikea havaita kiusaamista. Tämä on varmasti osittain totta, mutta uskon myös siihen, että osa opettajista ummistaa silmänsä asian edessä. Liikuntatunneilla samat lapset valitaan vuodesta toiseen joukkueeseen viimeisenä. Ihmettelen, jos se oikeasti jää opettajilta huomaamatta. Suuri ongelma on toki kiusaaminen sosiaalisessa mediassa tai puhelimitse, sillä sitä ei välttämättä kukaan huomaa.

Kiusattujen vanhempien tarvitsee olla todella aktiivisia ja taistella lapsensa etujen puolesta, jotta koulussa puututaan asiaan tarvittavalla vakavuudella. Koululaitoksella ei ole käytettävissä tarpeeksi keinoja tai resursseja tehokkaaseen kiusaamiseen puuttumiseen. Vaikka monessa koulussa toimitaan asianmukaisesti, parannettavaa on. Anteeksipyytäminen ja sopiminen rehtorin kansliassa ei riitä. Opettajat eivät välttämättä ymmärrä, että kiusatulle pienikin kommentti voi tuntua todella pahalta, kun kommentointi on jatkuvaa. Opettajien kannattaisikin aina puuttua pieniinkin kommentteihin, sillä ei kommenttien tarvitse kuulua kenenkään lapsuuteen tai koulunkäyntiin.

Kouluterveydenhoitajat varmasti pyrkivät puuttumaan kiusaamiseen, mikäli se tulee ilmi. Kaikki lapset eivät kuitenkaan myönnä tulevansa kiusatuksi. Syynä voi olla pelko siitä, että ”kantelu” johtaa vain pahempaan kiusaamiseen. Kiusattu voi myös kokea alemmuudentuntoa ja syyllisyyttä, ja kokea ansaitsevansa kiusaamisen. Kiusaaminen voi olla niin osa arkea, ettei kiusattu tunne koulunkäyntiä ilman sitä. Harmillista on, mikäli kiusattu kokee, ettei kukaan auta tai usko heitä.

Tärkeää on tarjota kiusatulle paikka, missä hänen on turvallista olla ja puhua, eikä kokemusta kiusaamisesta kyseenalaisteta tai väheksytä. Puhumisen seurauksena ei saa olla se, että kiusaaminen pahenee. Kiusatulle tulee tarjota tukea koko koululta, ei vain yhdeltä erityisopettajalta tai kuraattorilta. Asiasta tulee keskustella vanhempainilloissa ja koulutunneilla. Kiusatun turvana ja tukena tulee olla paljon aikuisia. Järkevintä olisi panostaa kiusaamisen ennaltaehkäisyyn ja yhdessä tekemiseen, eikä vain sammutella tulipaloja jälkikäteen.

Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen koulunkäyntiin.

Kokoomuksen barbinukke tässä terve!

Maanantai 27.2.2017 klo 21.49 - Piia Kurki

Koska kuntavaalit alkavat pikkuhiljaa lähestyä, minä monen muun ehdokkaan tapaan olen ottanut Facebookissa käyttöön kohdennetun mainostamisen, eli jotkut julkaisuistani näkyvät tietyllä alueella asuville äänestysikäisille ihmisille.

Tänään muutaman tunnin saldona oli seuraavat kommentit:

• Alan olla kurkkua myöten täys näitä kokoomuksen barbinukkeja! PRKL!

• Herraisä mistä näitä sikiää!

• Taas yksi narsisti lisää sä hläämään.Ei kiitos!!

• Toivotaan niin kuin eräässä laulussa, että ”…on kurkiaurat lentäneet jo yli pääni pois…”

(Pahoittelut kirjoitusvirheistä, niistä kunnia kommenttien tekijöille.)

Kenties nämä ihmiset eivät arvostellessaan ja diagnooseja tehdessään tienneet, että olen koulutukseltani lähihoitaja, sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Tehnyt hoitoalalla töitä yli kymmenen vuotta auttaen sairaita lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia. Lisäksi olen tehnyt pitkään vapaaehtoistyötä. Viimeiset vuodet olen ollut esimies- ja johtotehtävissä, mutta silti työskennellyt mm. mielenterveyskuntoutujien ja vammaisten kanssa. Tänään kannoin tuntemattoman ikääntyneen rouvan ostokset kotiin, kun rouvalla alkoi jo askel vähän painaa.

Mutta toki on paljon järkevämpää muodostaa minusta mielipide vaikkapa sukupuoleni, hiustenvärini, ikäni, ulkonäköni tai puoluetaustani takia.

No Kokoomuksen barbinukke tässä terve! Olen nainen, minulla on vaaleat hiukset, siniset silmät ja kymmenen varvasta ja sormea. Kuulun Kokoomukseen ja olen Kokoomuksen kuntavaaliehdokas. Ja en sitä häpeile :) 

Että tervetuloa äänestämään, voitte äänestää vaikkapa minua!

Ensihoito kannattaa kilpailuttaa

Maanantai 13.2.2017 klo 21.00 - Piia Kurki

Helsingin Sanomissa oli 30.1.2017 Hyvinvointialan liiton edunvalvontajohtajan kirjoitus siitä, että ensihoito kannattaa kilpailuttaa. Olen vahvasti samaa mieltä. Suomessa on paljon ensihoitoalan yrityksiä, joiden toiminnan tulee jatkossakin olla mahdollista. Julkinen monopoli ei ole kenenkään etu, ja terve kilpailu tuo markkinoille pakostakin lisää laatua.

Huonolla kilpailutuksella saadaan toki pilattua hyvä ja toimivakin systeemi. Monet huonot kokemukset kilpailutuksista perustuvat siihen, että tarjouspyyntöihin ei ole osattu määritellä tarpeeksi tarkkaan oikeita/kaikkia asioita, ja sen tähden taso on ollut vaihtelevaa. Nykyään hankintaosaaminen on huomattavasti lisääntynyt, ja sen tähden laatu on parantunut kautta linjan. Ensihoidossakin useat ammattilaiset haluavat mieluummin töihin yksityiselle puolelle.

Kuten tässä kirjoituksessakin sanottiin, ensihoito on terveydenhoitoa, ei viranomaistoimintaa. Sitä sen tuleekin olla. Sekä kiireelliset että kiireettömät kuljetukset tulee säilyttää nimenomaan terveydenhuollon palveluna. Yksityisellä sektorilla ambulansseissa työskentelevät terveydenhuollon koulutuksen saaneet ammattilaiset, eivät pelastajat.

En näe syytä sille, miksi haluttaisiin sulkea pois yksityiset toimijat toimivalta markkinalta. On hyvä, että on erilaisia toimijoita ja varmistetaan kirittäminen ja laadukas palvelu. Näin myös kustannuksia voidaan hillitä, kun toimijoiden välisiä eroja laadussa ja kustannuksissa voidaan aidosti vertailla. Mikäli Suomessa olisi ensihoidon suhteen monopoli, se ei olisi mahdollista. Monituottajamalli lisäksi mahdollistaa palveluiden kehittämisen ja räätälöinnin esimerkiksi siten, että ensihoitoyksiköt voivat pienillä paikkakunnilla auttaa tukemalla vanhainkotien ja palveluasumisyksiköiden työtä.

Tarvitsemme sote-palveluihin uusia innovaatioita, emme rajoittavaa byrokratiaa.