Kirjoituksia

Ilmastonmuutos ratkaistaan teknologialla, ei rajoituksilla

Perjantai 17.5.2019 klo 16.13 - Piia Kurki

Suomessa ollaan huolissaan ilmastonmuutoksesta. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta on vuonna 2018 tehnyt raportin ”Suomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta”. Kyselyn mukaan suomalaisten suurimmaksi huolenaiheeksi nousi ilmastonmuutos, josta on huolissaan yhdeksän kymmenestä suomalaisista. Lähes yhtä paljon huolta aiheutti kansainvälinen terrorismi ja pakolaistilanne, mutta puhutaan nyt tästä ilmastonmuutoksesta.

Näin vaalien alla ilmastonmuutos on ollut paljon esillä sekä mediassa, ehdokkaiden puheissa, että vaalikoneissa. Oli sitten asiasta mitä mieltä tahansa, todennäköisesti kaikki voivat myöntää, ettei huoli ilmastonmuutoksesta ole täysin tuulesta temmattu. Mielipiteet keinoista ilmastomuutoksen ratkaisemiseksi kuitenkin vaihtelevat paljon.

Vaalipaneeleista ja -keskusteluista olen huomannut, että vasemmistopuolueet haluavat kunnianhimoisia tavoitteita, jotka ovat osin epärealistisia ja niiden vaikutuskykykin on kyseenalainen. Esimerkiksi uusien polttomoottoriautojen kieltäminen ja vaihtaminen sähköautoihin ei ilmeisesti vaikuttaisi juurikaan päästöihin. Euroopan autoteollisuuden etujärjestön toimitusjohtaja Roberto Vavassorin mukaan kaikkien Euroopan autojen muuttaminen sähköautoiksi (sähkön fossiilisilla polttoaineilla tuottaminen huomioiden) päästöt laskisivat vain 0,4 prosenttia.

Sähköautojen akkuihin tarvitaan runsaasti malmia (esimerkiksi nikkeliä, litiumia ja kobolttia), ja niiden louhinta ja kuljetus tuottaa päästöjä. Myös malmin jatkojalostus tuottaa päästöjä. Bloombergin artikkelin mukaan sähköautolla menee noin 10 vuotta päästä edes samalle tasolle polttomoottoriauton päästöjen kanssa. Sähköauton valmistus tuottaa noin 74 prosenttia enemmän hiilidioksidipäästöjä tavanomaiseen autoon verrattuna. Lisäksi sähköautoilla on lyhyet toimintamatkat, ja toimintamatkan pidentämiseen vaadittava akkutehon kasvattaminen aiheuttaa lisää hiilidioksidipäästöjä. Matalapäästöiset dieselautot toimivat siis vielä toistaiseksi ympäristöystävällisempinä kuin sähköautot.

Mitä muuta voisimme päästöjen suhteen tehdä kieltojen ja rajoitusten sijaan? Voimme esimerkiksi lisätä ydinvoimaa, jonka hiilidioksidipäästöt ovat matalia. Vuonna 2018 ydinvoima tuotti noin 32 prosenttia Suomen sähköntuotannosta. Kotimaisen energian osuus energiantuotannosta oli noin puolet. Lisäämällä ydinvoiman käyttöä Suomessa lisäisimme vähäpäästöisen/päästöttömän energian tuotantoa ja lisäksi parantaisimme Suomen omavaraisuutta energiantuotannossa.

Suomen päästöt ovat kuitenkin maailman mittapuulla vielä pieniä: Suomen osuus maailman päästöistä on noin promillen luokkaa. Silti olemme onnistuneet vähentämään päästöjämme. Mistä tämä kertoo? Se kertoo suomalaisesta osaamisesta ja huipputeknologiasta.

Teknologiaviennin tulisikin olla seuraava Suomen Nokia. Puhumme täysin turhaan hiilineutraaleista suomalaisista kaupungeista tai autottomasta pääkaupunkiseudusta, kun oikeasti meidän pitäisi puhua siitä, miten voisimme parhaalla mahdollisella tavalla tukea ja edistää vientiämme myös ympäristöystävällisissä ratkaisuissa. Esimerkiksi otan ABB:n, jonka kehittämä suomalainen Azipod-ruoripotkurijärjestelmä säästää laivojen polttoainekustannuksia jopa 5-25 prosenttia. Käytännössä siis siksi, että ohjausjärjestelmä on mahdollisimman toimiva ja tehokas. Aikaa, rahaa ja ilmastoa säästyy.

Suomalaisella teknologialla voidaan saada aikaan merkittäviä globaaleja päästövähennyksiä siellä, missä iso osa päästöistäkin syntyy – Suomen rajojen ulkopuolella. Puhumme ilmastokeskustelussa aivan liian vähän teknologian tuomista mahdollisuuksista. 

Luottaisin siis päästöjen vähentämisessä markkinalähtöiseen toimintaan ja teknologian kehitykseen. Ympäristötietoisuuden kasvaessa esimerkiksi autonvalmistajilla on paine kehittää uusia, ympäristöystävällisiä autoilun muotoja. Sähköautokaan ei ole syntynyt kieltojen seurauksena – autoteollisuus on kehittänyt sähköautoja jatkuvasti, markkinat ovat ohjanneet toimintaa ja sähköautojen suosio on kasvanut. Tähän voisi asettaa vertauksen: eihän tietosanakirjojakaan aikanaan kielletty internetin käytön laajentamiseksi.

Älä sekaannu kaikkeen, EU!

Keskiviikko 24.4.2019 klo 17.39 - Piia Kurki

Euroopan unionin tulisi keskittyä isoihin asioihin ja linjauksiin, vähentää sääntelyä ja byrokratiaa ja jättää pienissä asioissa enemmän päätäntävaltaa jäsenvaltioille. EU:n tulisi toimia mahdollistajana, ei kieltäjänä.

”EU-maissa tulisi ottaa käyttöön minimipalkka.”
”EU:n pitäisi kieltää uusien bensa- tai dieselautojen myynti vuoteen 2030 mennessä.”
”EU tarvitsee oman armeijan.”
”EU:n pitäisi kiristää päästövähennystavoitteitaan, vaikka muut eivät sitä tee.”
”EU:lla tulisi olla oikeus kerätä veroja suoraan jäsenmaiden kansalaisilta.”
”EU:n pitäisi kieltää geenimanipuloitujen elintarvikkeiden käyttö.”
”EU:ssa tulisi ottaa käyttöön lentovero.”
”EU:ssa tulee luopua lihakarjan kasvattamisesta.”
”EU:n tulee asettaa metsien hakkuurajoitteet.”

Eurovaalien vaaliväittämiä lukiessa ja sosiaalisen median keskusteluja seuratessa pakostakin kertyvät hikikarpalot otsalle. Sääntöjä, säädöksiä, kieltoja, veroja. Elinkeinojen tuhoamista

EU:n yksi tärkeimpiä tavoitteita oli alun perin muodostaa Eurooppaan valtioiden välinen liitto, joka estäisi sotien syttymisen maiden välille. Se on siis yhdeltä alkuperäiseltä tarkoitukseltaan rauhan liitto. Sittemmin Euroopan unioni on toki saanut aikaan paljon hyvää, esimerkiksi vapaakauppaan ja tullien sekä monopolien purkamiseen ja vapaaseen liikkuvuuteen liittyen.

Mutta kun tarkastellaan nykyhetkeä, niin unionin alkuperäisistä tavoitteista on siirrytty aika kauas, ja nyt EU vaikuttaa enemmänkin olevan uhka vapaudelle ja kansalliselle päätäntävallalle. Sosiaalisessa mediassa keskustellaan siitä, pitäisikö Euroopan unionin pakottaa jäsenvaltiot laillistamaan abortit tai homoliitot. Tai kuuluuko EU päättää siitä, kuinka paljon maahanmuuttajia kukin jäsenvaltio ottaa?

En missään nimessä vastusta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan, eli en missään nimessä vastusta aborttia, enkä myöskään homoliittoja. Mutta kuuluvatko nämä asiat ollenkaan Euroopan unionin tasoisiksi päätöksiksi? Minusta eivät. Kukin jäsenvaltion tulee itse päättää näistä asioista, vaikka toki toivon, että esimerkiksi abortit sallittaisiin kaikkialla maailmassa. EU:n päätös se ei kuitenkaan ole. Voisi muuten joskus käydä niinkin, että EU-tasolla aborttien kieltäminen lopettaisi abortit myös Suomessa.

Metsien hakkaamisen suhteen jotkut haluavat luoda EU-tasolle yhteisiä hakkuurajoituksia, perusteena ilmastonmuutoksen torjuminen. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, ettei meidän tule rajoittaa hakkuita, vaan kannustaa hyvään ja kestävään metsänhoitoon. Myös metsiin liittyvä päätöksenteko pitäisi ehdottomasti pitää jatkossakin kansallisissa käsissä. Oikeus yksityiseen omistukseen tulee on koskematon.

Tässä yhteydessä otan esiin myös asedirektiivit, joiden kiristäminen on ehkä kaunis ajatus rikollisuuden ja terrorismin vähentämiseksi, mutta jotka käytännössä vain haittaavat harrastus-, metsästys- ja reserviläistoimintaa. Suurin osa rikoksista ei tapahdu luvanvaraisilla aseilla, joten byrokratia heikentää vain tavallisten kansalaisten elämää.

Kieltäminen, verottaminen ja muut rajoitukset ainoastaan haittaavat Euroopan (ja Suomen!) kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla ja heikentävät yritystemme toimintaedellytyksiä. Emme varmaan halua tuotannon siirtyvän Euroopasta (ja Suomesta) halvemman tuotannon maihin, joissa teollisuus toimii huomattavasti vastuuttomammin. Sinne menisi sekä ilmaston eteen tehty työ, että työpaikat. Lentoverotus taas iskisi jo Euroopan sisäiseen markkinaan, saati sitten kansainväliseen matkustamiseen ja turismiin, joita päinvastoin pitäisi saada lisättyä.

EU:n pitäisi välttää kieltoja, rajoitteita ja säädöksiä. Pitäisi nimenomaan keskittyä säädösten ja byrokratian purkamiseen, kaupankäynnin helpottamiseen ja markkinalähtöiseen toimintaan. Maataloutta tuetaan nyt voimakkaasti ja nykyhetkellä on pakko tukea jatkossakin, mikäli haluamme sitä Suomessa säilyttää, mutta tukia parempi keino olisi purkaa sääntelyä, helpottaa verotusta ja parantaa maatalouden markkinalähtöistä kannattavuutta. Työmarkkina- ja palkka-asioiden taas pitäisi olla kaukana EU:sta.

EU:n pitäisi mahdollistaa, tukea ja auttaa uusien innovaatioiden kehittämisessä ja uusien teknologioiden käyttöönotossa. Ilmastonmuutoksen torjunnassakin lähtökohtana pitäisi olla teknologian kehittyminen ja se, että markkinat ohjaavat pikkuhiljaa kysyntää ja tarjontaa oikeaan suuntaan.

EU:ssa pitäisi siirtyä vahvemmin ajatuksesta ”aktiivinen kansalainen” ajatukseen ”vapaa kansalainen ja vapaa valtio”. Näin hyötyisimme parhaiten EU:n tuomista markkinalähtöisistä eduista ja sisämarkkinoista, mutta emme ajautuisi enempää umpikujaan turhien säädösten kanssa ja heikentäisi kilpailukykyämme rajoittamalla markkinoidemme toimintaa.

Piia Kurki
eurovaaliehdokas (kok.)

Suomi tarvitsee realistisempaa maahanmuuttokeskustelua

Torstai 4.4.2019 klo 22.18 - Piia Kurki

Suomessa tuntuu maahanmuuttokeskustelussa olevan kaksi ääripäätä: ne, jotka vihaavat maahanmuuttoa sekä ne, jotka puolustavat sitä. Nämä kaksi ääripäätä myös hallitsevat keskustelua, ja aiheuttavat osaltaan sen, ettei maahanmuutosta uskalleta puhua asiallisesti, avoimesti ja realistisesti. Kuitenkin on todettu, että esimerkiksi vaaleissa maahanmuuttoon liittyvät kysymykset ovat äänestäjille yksi tärkeimmistä teemoista.

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n Härmä sulaa -analyysin mukaan yli puolet suomalaisista on sitä mieltä, että nykyisen suuruinen maahanmuutto on liikaa ja että rikollisuus ja levottomuudet ovat lisääntyneet maahanmuuton myötä. Maahanmuutosta tulisi myös enemmistön mielestä puhua suoremmin ja siihen liittyviä ongelmia tulisi tuoda avoimemmin esiin. Toisaalta taas 58 prosenttia kokee, että ulkomaalaiset ovat yleisesti ottaen kunnollisia ja sympaattisia ihmisiä.

Maahanmuutossa tulisikin erottaa toisistaan kaksi asiaa: turvapaikanhakijat ja työperäinen maahanmuutto. EVA:n analyysinkin mukaan 86 % suomalaisista erottaisi nämä asiat toisistaan (oletan, että myös kiintiöpakolaiset erotetaan mielikuvissa työperäisestä maahanmuutosta). Enemmistö suomalaisista avaisi ovet työperäiselle maahanmuutolle vain, jos se on tarkoin kohdennettua. Itse suhtaudun suopeasti aitoon työperäiseen maahanmuuttoon, mikäli työhön tuleva maahanmuuttaja on halukas omaksumaan länsimaisen kulttuurin tavat. Työ on myös paras keino integroitua yhteiskuntaan – mikäli tulija ylipäätään on halukas integroitumaan. Integroitumishalukkuuden pitäisi olla tärkein asia arvioitaessa mahdollisuutta tulla Suomeen – ja tällä tarkoitetaan myös halukkuutta elää länsimaisen yhteiskunnan ehdoin.

Kerroin eräässä kahdenkeskisessä keskustelussa olevani kriittinen maahanmuuttoa kohtaan. Vastapuoli – maahanmuuton vankka kannattaja – sanoi heti, että olen siis rasisti. Ihmettelin tätä. Rasistiksi leimautumisen pelko on esteenä sille, että fiksut ja koulutetut ihmiset eivät uskalla puhua ääneen maahanmuuton haittapuolista. EVA:n mukaan 57 prosenttia suomalaisista ajattelee, että varauksellinen suhtautuminen ulkomaalaisiin on viisasta varovaisuutta, ei tietämättömyyttä tai rasismia.

Näiden faktojen valossa on selvää, että isoa osaa suomalaisista huolettaa maahanmuuttoon liittyvät kysymykset. Tämä ongelma ei kuitenkaan ratkea väkivallalla tai muukalaisvihalla. Se ratkeaa avoimella keskustelulla, ongelmien esiin ottamisella ja johdonmukaisilla ratkaisuilla.

EVA:n analyysin mukaan 62 prosenttia suomalaisista ajattelee, että Suomen ja EU:n pitäisi tiukentaa maahanmuuttopolitiikkaansa. Tämä kertoo siitä, että suomalaiset eivät myöskään itse ole valmiita tai halukkaita maahanmuuttoon. Näiden kulttuuriin liittyvien erojen ja asenteiden muuttaminen massoissa on erittäin hidasta, eikä runsas maahanmuutto anna sille mahdollisuutta. Sekin on uhka sisäiselle turvallisuudelle, mikäli suomalaisten turvallisuudentunne on heikko – se aiheuttaa vastakkainasettelua ja osaltaan hankaloittaa kotiutumista ja voi siksi aiheuttaa radikalisoitumista.

Kulttuuri- ja asenne-erot eivät muutu sillä, että ulkomaalainen muuttaa Suomeen. Ilman tarvehierarkiaa ja valikoivuutta maahanmuutossa Suomeen voidaan luoda merkittäviä turvallisuusuhkia. Kyse ei siis ole pelkästään mielipide- tai arvokysymyksestä, vaan sisäisen turvallisuuden uhasta. Emme varmaankaan halua terrorismin lisääntyvän Suomessa.

Maahanmuuttoon liittyvät haasteet ja maahanmuuton aiheuttamat reaktiot suomalaisissa eivät parane hyssyttelemällä ja itsestään. Hyssyttely antaa vain keskustelussa jalansijaa liiankin kansallismielisille henkilöille, ja heidän tapansa ratkaista ongelmia ei välttämättä ole kokonaisuutena arvioiden paras mahdollinen. Jos maahanmuuton halutaan onnistuvan, se tulee tehdä hallitusti ja kulttuureiden yhteensovittamiseen panostaen. Tämä ei tällä hetkellä ole resurssien puolesta mitenkään mahdollista nykyisillä maahanmuuttomäärillä. Hyvinvointivaltiomme ei kestä suuria turvapaikanhakijamääriä, eikä turvapaikanhakijoista ole myöskään tällä hetkellä ratkaisemaan kestävyysvajettamme.

Turvapaikkajärjestelmä ei ole toimiva, mikäli sen avulla voidaan saada mahdollisuus pysyvään laittomaan oleskeluun Euroopassa tai Suomessa. Meidän pitäisi perustaa turvapaikkakeskuksia EU:n ulkorajoille. Näissä keskuksissa käsiteltäisiin turvapaikkahakemukset EU:n yhteisen turvapaikkamenettelyn mukaisesti. Yksi tapa olisi käyttää Kanadan tavoin pisteytysjärjestelmää. Hakuajan hakijat pysyisivät ulkorajakeskuksissa. Näin turvapaikkajärjestelmää ei voitaisi väärinkäyttää halutumpien EU-maiden näkökulmasta. Tämän lisäksi Euroopassa tarvitaan tiukkaa ulkorajojen valvontaa ja tehokasta palautusjärjestelmää.

Maahanmuuttopolitiikka kokonaisuutena tulisi olla enemmän puheissa järkevien ratkaisujen muodossa, ilman rasismin leimaa. Tarvitsemme faktoihin perustuvia, jämäkkiä päätöksiä. Se on Suomen edun mukaista.

Miksi lähdin mukaan eurovaaleihin?

Torstai 14.2.2019 - Piia Kurki

Miksi hoitajataustainen intohimoisesti liiketoimintaan ja henkilöstöjohtamiseen suhtautuva vantaalainen lähtisi ehdolle eurovaaleihin? Mitä sellainen tietää Euroopan unionista tai päätöksenteosta parlamentissa? Meillähän on paljon EU:n huippuasiantuntijoita, jotka tietävät kaiken kaikesta unioniin liittyvästä!

Näitä kysymyksiä ja ajatuksia olen huolellisesti pyörittänyt omassa mielessäni, kun mahdollisuutta eurovaaliehdokkuuteen tarjottiin.

Sitten koin valaistumisen. Eihän minun tarvitse vielä tietää sitä, mitä komission tai parlamentin seinien sisäpuolella tapahtuu. Ei minun tarvitse tietää, kuka tuntee kenet ja kuka on kenenkin kaveri. Ei moni suomalainenkaan tiedä kaikkea EU:sta tai sen päätöksenteosta – eikä eduskunnasta tai kunnanvaltuustosta. Sitä varten sinne valitaan edustajat, jotka edustavat omia ajatuksia, arvoja ja toimintatapoja. Tekemisen oppii sitten, kun pääsee perille.

Europarlamentaarikon rooli on Euroopan unionin yhteisessä päätöksenteossa pitää myös oman jäsenmaansa puolia ja ajaa sen etuja. Minun tarvitsee siis oikeastaan tietää kaikkein oleellisin asia: millainen on Suomi. Ja Suomesta minä tiedän paljonkin.

Olen asunut Lapin läänissä, Pohjois-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla ja Uudellamaalla. Olen opiskellut sekä lukiossa, ammattikoulussa, ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa. Olen tehnyt työtä hoitajana mielenterveystyössä, vanhustyössä, lasten parissa ja niin edelleen. Viimeiset vuodet olen tehnyt töitä esimiehenä ja johtamisen parissa. Perheeni ja läheiseni tekevät työtä mm. metsä- ja kaivosteollisuuden parissa, sekä kaupan alalla että kuljetusalalla. Näihin kokemuksiini kiteytyy jo paljon suomalaisesta elämänmenosta ja siitä, mikä meille suomalaisille ja menestyksellemme on tärkeää.

Meille on tärkeää hyvinvointi, joka rakentuu monista eri asioista. EU:n tasolla se rakentuu yhteisistä terveyspoliittisista linjauksista ja terveysstrategioista, joiden tavoitteena on edistää terveyttä koko Euroopan tasolla. Hyvinvointiin vaikuttaa olennaisesti myös työllisyys ja kasvu. Näihin voimme EU:ssa vaikuttaa paljonkin mm. finanssi- ja talouspolitiikan keinoin. Suomen vientiteollisuuden kilpailukyvystä tulee pitää huolta!

Hyvinvointiimme vaikuttaa paljon myös turvallisuus ja erityisesti kokemamme turvallisuus. Tähän turvallisuudentunteeseen on viime aikoina vaikuttanut paljon maahanmuuton negatiiviset lieveilmiöt sekä maailmalla – ja valitettavasti myös Suomessa - alati lisääntyvä terrorismi. EU:n tulee mielestäni taistella terrorismia vastaan kaikin mahdollisin keinoin ja pitää huolta jäsenmaidensa turvallisuudesta. Tähän liittyy myös aiempaa tiukempi linja erityisesti laittoman maahanmuuton suhteen.

Kaikki nämä pohdinnat läpi käytyäni ymmärsin, että olisin itseasiassa erittäin hyvä edustaja Suomelle Eurooppaan. Olen rehellinen, päätöksentekokykyinen ja suoraselkäinen, mutta myös tehokas, innostava ja helposti uudet asiat omaksuva. Päätöksenteossa haluan tehdä objektiivisia ja faktoihin perustuvia päätöksiä, ja uskallan myös sanoa ääneen, jos en tiedä kaikkea, mitä kyseisen asian päättämiseksi tarvitsisi tietää. Se on poliitikolle tärkeä ominaisuus!