Piian blogi

Ennaltaehkäisy tuottaa hyvinvointia

Maanantai 10.1.2022 - Piia Malmberg

Malmberg_Piia_FB3_kopio2.jpg


Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät menot ovat jokaisessa kunnassa korkeita. Näihin asioihin useimmin liitetyissä sosiaali- ja terveystoimen palveluissa on huomattava osa lakisääteisiä palveluita, eli ne pitää pystyä tuottamaan. Väestömäärän kasvaessa ja väestön ikääntyessä myös terveysmenot ovat kasvussa.

Hyvinvointialueilla on merkittävä rooli sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjänä. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät asiat eivät kuitenkaan ole vain sosiaali- ja terveystoimen asioita. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyy oleellisesti sivistystoimi ja koulutus, mutta myös kulttuuri- ja nuorisopalvelut, liikuntapalvelut sekä kaupunkisuunnittelu. Tarvitaan aidosti parempaa yhteistyötä eri toimialojen välillä, parempaa tiedonkulkua ja työntekijöitä, joiden palkka maksetaan yhteisesti kahdelta eri toimialalta. Esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa olisi hyvä olla terveyden edistämisen tai gerontologian ammattilaisia, jotka miettisivät kaupunkisuunnittelua ja liikennettä enemmän myös terveyden ja ikäihmisten näkökulmasta. Alueuudistuksen yhteydessä tulee kiinnittää huomiota siihen, että terveys ja hyvinvointi huomioidaan sekä kunnissa että hyvinvointialueella.

Suomen taloustilanteessa on selvää, että on pitkään pyritty säästämään monissa palveluissa, myös sote-menoissa. Ja se onkin järkevää, sillä kuntatalous ei säilyisi kohtuullisena ilman jatkuvaa tehostamista. Kuitenkin ennaltaehkäisyyn panostaminen tuo säästöjä myöhemmässä vaiheessa. Siksi palvelujen painopistettä olisikin pystyttävä ohjaamaan ennaltaehkäisevään suuntaan painokkaasti ja määrätietoisesti. Hyvinvointialueen strategiassa tulisi näkyä terveyden ja hyvinvoinnin lisääminen, lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaaminen, mielenterveyden edistäminen sekä arvokkaan ikääntymisen mahdollistaminen.

Tähän kirjoitukseen on koottu ajatuksia näihin osa-alueisiin liittyen. Useat ehdotukset aiheeseen liittyen ovat lyhyellä aikavälillä menolisäyksiä, mutta niiden tavoitteena on pitkällä aikavälillä lisätä hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä siten, että ne tuovat myöhemmin kustannussäästöjä. Kaikkien toimenpiteiden taustalla tulisi olla tutkittu tieto ja aidosti mietitty ajatus siitä, miten kyseinen panostus voisi jatkossa parantaa hyvinvointia ja siten vähentää palvelutarvetta tulevaisuudessa. Meidän tulee myös mahdollistaa ulkoistettujen palveluiden käyttö julkisesti tuotettujen palveluiden rinnalla. Molemmissa tulee kulkea laatu edellä ja kriteereiden ja valvonnan tulee olla julkisella ja yksityisellä tuottajalla samat.


Mielenterveyden edistäminen

Vuosittain 1,5 prosenttia suomalaisista sairastuu johonkin mielenterveyden häiriöön ja joka viides sairastaa mielenterveyshäiriötä. Mielenterveyssyistä myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on kasvussa ja mielenterveyden ongelmat ovat nuorilla aikuisilla suurin syy sairauspoissaoloille. Mielenterveyden edistäminen tuo tutkitusti säästöjä kunnalle. Mielenterveyden edistämisen tavoitteena on tukea hyvän mielenterveyden toteutumista ja etsiä sekä löytää sitä suojaavia ja vahvistavia tekijöitä.

Tällä hetkellä mielenterveyspalvelut ovat liian hajanaisia ja niihin on liian pitkät jonot. Perusterveydenhuollon mielenterveyspalveluiden saatavuutta tulisi parantaa, jotta hoitoon pääsisi nopeasti. Nopeasti annettu tarpeellinen tuki ja hoito ehkäisevät tilanteen pitkittymistä. Pelkkä matalan kynnyksen keskusteluapu ei riitä, tarvitaan myös mahdollisuus päästä nopeasti psykoterapiaan.

Työikäisten mielenterveyteen panostamalla ehkäistään mielenterveyshäiriöistä johtuvia sairauspoissaoloja. Hyvinvointialueiden esimiesten ja johtajien ymmärrystä mielenterveysongelmien syntymiseen ja tunnistamiseen tulisi lisätä. Työnantajilla tulee olla selkeät ohjeet siitä, miten näitä asioita käsitellään työpaikoilla ja miten voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi työuupumusta.

Jotta Itä-Uudellamaalla voitaisiin parhaalla mahdollisella tavalla ehkäistä mielenterveyden häiriöiden syntymistä, tulisi panostaa erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyden tukemiseen. Lasten ja nuorten itsetuntoa tulee vahvistaa ja elämänhallinta- ja itsesäätelytaitoja lisätä. Opettajien on hyvä saada enemmän osaamista mielenterveyden häiriöistä ja mielenterveyden tukemisesta. Monet opettajat kokevat, ettei heidän osaamisensa asiassa riitä. Siksi kannattaa jatkossakin panostaa myös psykiatrisen sairaanhoitajien läsnäoloon kouluilla - tämä vaatii jälleen hyvää yhteistyötä hyvinvointialueen ja siihen kuuluvien kuntien välillä.

Mielenterveyden edistämisen tulisi olla keskeinen osa kuntien ja hyvinvointialueen strategiaa ja siihen tulisi kiinnittää huomiota kaikilla toimialoilla. SIB-vaikuttavuusinvestointiprojekteja voisi käynnistää nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveyden tukemiseen. Myös maahanmuuttajataustaisten kaupunkilaisten sosiaalisia verkostoja tulisi vahvistaa ja mielenterveyttä tukea, jotta kotoutuminen ja työssäkäynti mahdollistuisi.

Kaikkien toimenpiteiden tavoitteena tulisi olla hyvä mielenterveys, joka toteutuessaan vähentäisi inhimillistä kärsimystä mutta toisi myös kustannussäästöjä yhteiskunnalle. Koronapandemia on vain lisännyt mielenterveyshäiriöitä, syrjäytymistä ja yksinäisyyttä, joten tämänkin takia meillä on paljon hoitovelkaa.


Arvokkaan ikääntymisen mahdollistaminen

Itä-Uudellamaallakin väestö vanhenee ja elinajanodotteen kasvamisen myötä väestö myös elää pidempään. Yli 75-vuotiaiden määrä lähes kolminkertaistuu vuoteen 2050 mennessä. Miltä Itä-Uusimaa näyttää, kun satavuotiaaksi eläminen on normaalia?

Väestön ikääntyminen tuo mukanaan hoivatarpeen ja muistisairauksien sekä muiden sairauksien ja vaivojen lisääntymistä. Väestörakenteen muutos vaikuttaa myös huoltosuhteeseen.

Ikäihmisten toimintakykyyn panostaminen vähentää hoivan tarvetta ja helpottaa hoitajien työtä. Tutkimusten mukaan ikäihmisten kotikuntoutus vähentää kotihoidon tarvetta ja siten pienentää kokonaiskustannuksia. Ikäihmisten fysioterapia- ja kotikuntoutuspalveluihin tulee panostaa voimakkaasti.

Itä-Uudellamaalla tulisi pilotoida itseohjautuvan kotihoidon mallia (ns. Hollannin Buurtzorg-malli), jonka avulla on saavutettu hyvää kotihoidon laatua sekä kustannussäästöjä. Pilotti voitaisiin aloittaa jollain tietyllä palvelualueella, ja tähän pilottiin voitaisiin tuoda mukaan myös kuntouttavien palveluiden elementtejä. Tarvitsemme uudenlaisia kuntouttavia palveluita, emme pelkästään hoivatarpeeseen vastaamista.

Kunnissa on jo pitkään tehty töitä tehokkaiden hoitoketjujen ja palvelumallien luomiseksi, mutta työ on edelleen kesken. Vanhuspalveluiden kriteerien tulee olla selkeitä ja ns. rajatapaukset tulisi arvioida henkilökohtaisemmin ikäihmisen kokonaistilanne huomioiden. Nykyinen ketju, jossa siirrytään kotihoidosta tuettuun asumiseen tai tehostettuun asumispalveluun, tulisi määritellä tarkemmin ja kriteeristö pitäisi miettiä uudestaan, huomioiden koko hyvinvointialueen tarpeet. Kotona pitäisi pystyä asumaan vain kevyen tuen voimin.  Jos on tarvetta enemmälle tuelle, kodinmukaista kevyen tuen asumispalvelua tulisi olla tarjolla.

Ikäihmisten asiakasohjauksen kannattaisi olla Itä-Uudellamaalla keskitettyä, jotta varmistamme, että asiakas saa tarpeenmukaiset palvelut, myös ennaltaehkäisevästi. Ikäihmisten hoidolle voisi perusterveydenhuollossa olla oma keskitetty, erikoistunut linja ja henkilöstö. Asiakasohjauksessa ja muissa palveluissa tulisi olla enemmän ikäihmisten hoidon asiantuntijoita, geronomeja ja gerontologisen hoivan- ja sosiaalityön osaajia.

Ikäihmisten sairaalajaksot tulevat kalliiksi. Usein potilas ei edes olisi erikoissairaanhoidon tarpeessa, mutta tavallinen kotiapu ei kuitenkaan riitä. Siksi tulisi lisätä väliaikaista ja päivystysluonteista tehostettua kotihoitoa akuuteissa tarpeissa sairaalahoidon välttämiseksi tai lyhentämiseksi. Myös palliatiivisen ja saattohoidon osaamista tulisi lisätä ja saatavuutta parantaa.

Ikäihmisten yksinäisyys on myös yksi iso haaste, joka osaltaan kuormittaa terveydenhuoltoa. Ikäihmisten päivätoimintaan onkin hyvä panostaa ja tuoda rinnalle myös palveluiden ostomahdollisuus esimerkiksi palvelusetelillä. Erilaisten teknologisten sovellusten käyttöä tulisi lisätä myös yksinäisyyden lieventämisessä, mutta teknologian avulla voidaan saada myös tutkittua tietoa asiakkaan tilanteesta ja vointia voidaan paremmin seurata myös etänä.

Omaishoitajat tekevät tärkeää työtä ja osaltaan kantavat tätä yhteiskuntaa. Heidän jaksamistaan tulisi tukea nykyistä paremmin. Omaishoitajien lakisääteiset vapaapäivät pitäisi pystyä pitämään ja omaishoitajille pitäisi myös järjestää omia palveluitaan ja päivätoimintaa. Voisimme kaupungissa pyrkiä myös järjestämään erilaisia kampanjoita, joissa muitakin läheisiä otettaisiin mukaan ikäihmisten arkeen ja elämään.

Jokaisella ihmisellä on oikeus ikääntyä arvokkaasti. Kustannuspaineet ovat kuitenkin kovat, koska hoivatarve tulee vain lisääntymään tulevaisuudessa. Siksi kuntouttaviin ja toimintakykyä ylläpitäviin ja parantaviin palveluihin sekä teknologiaan kannattaakin panostaa, jotta meillä olisi tulevaisuudessa vähemmän hoitoa vaativia ja parempikuntoisia asiakkaita sekä mahdollisuus myös etäpalvelujen käyttöön.


Terveyden ja hyvinvoinnin lisääminen

Suomessa ja myös Itä-Uudellamaalla on väestön suhteen erilaisia terveyseroja. Terveys ja hyvinvointi keskittyvät sosioekonomisen aseman mukaan siten, että paremmassa sosioekonomisessa asemassa olevat ovat terveempiä ja he myös kokevat hyvinvointinsa paremmaksi. Paremmassa asemassa olevilla on erilainen mahdollisuus panostaa hyvinvointiin ja terveellisiin elintapoihin.

Meidän tulisi päästä eroon jatkuvasta terveyspalveluiden saatavuuskeskustelusta. Sen sijaan tulisi miettiä, miten terveyspalveluiden käyttötarve vähenee ja terveyttä edistetään. Tarvitsemme digitaalisia palveluita ja harrastusmahdollisuuksia, jotka mahdollistavat itsehoidon ja hyvinvoinnin lisääntymisen.

Kuntien tehtävänä on tarjota monipuolisia harrastus- ja liikuntamahdollisuuksia siten, että mahdollisimman monilla olisi mahdollisuus osallistua niihin. Tarvitsemme monipuolisesti liikuntapaikkoja ja -puistoja sekä ulkokuntoilualueita. Myös erilaisten liikuntavuorojen varaaminen erityisesti erityisryhmille tulisi olla jatkossakin mahdollista. Yhdistykset tekevät paljon työtä terveyden ja hyvinvoinnin eteen, siihen hyvinvointialueilla kannattaa panostaa.

Yksi selkeä ryhmä terveyseroissa ovat maahanmuuttajat. Heidän liikuntatottumuksiaan, terveellisiä elintapoja ja hyvinvointia tulisi lisätä myös maahanmuuttajille suunnatuilla liikunta- ja hyvinvointikampanjoilla, joita voitaisiin tehdä myös esimerkiksi suomen kielen opetuksen yhteydessä.

Terveys kuitenkin kuuluu kaikille, ja meidän kannattaa yhteiskuntanakin panostaa siihen, että väestö kokonaisuudessaan olisi mahdollisimman tervettä. Terveyteen panostetut eurot tulevat moninkertaisesti takaisin työ- ja toimintakyvyn paranemisena, sosiaali- ja terveysmenojen pienenemisenä sekä verotulojen lisääntymisenä.


Lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaaminen

Mikäli lastensuojelun tilannetta katsoo, niin lapsiperheet eivät vaikuta voivan kovin hyvin. Lastensuojeluilmoitusten määrät ovat jatkuvassa nousussa, samoin niihin liittyvät kustannukset.

Joka päivä Itä-Uudellamaalla tehdään runsaasti lastensuojeluilmoituksia, ja huomattavan osan perusteella todetaan lastensuojelun tarve. Syyt lastensuojeluilmoituksiin ovat mm. lapsen kehitystä vaarantavat olosuhteet, lapsen oma käyttäytyminen sekä lapsen hoidon ja huolenpidon tarve. 

Lastensuojelun kokonaiskustannukset ovat huomattavat - ne lohkaisevat merkittävän osan kaikista perhepalveluiden kustannuksista ja ison osan myös kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon toimialan kustannuksista. Jokainen sijoitettu lapsi maksaa vuositasolla noin 50 000 euroa.

Lastensuojelun tilanne on kestämätön, ja lastensuojelun asiakasmäärien jatkuva kasvu on käännettävä laskuun. Lastenpsykiatrisen hoidon tarve lisääntyy vuosittain merkittävästi, mutta erikoissairaanhoito ei pysty vastaamaan lisääntyneeseen tarpeeseen. Panostukset itse lastensuojeluun eivät auta, vaan täytyy panostaa jo varhaisempaan vaiheeseen, jotta lastensuojelun tarve saadaan laskemaan. Tämä vaatii panostusta ennaltaehkäisyyn ja lapsiperheiden hyvinvointiin. Vanhemmuus tulee nostaa esiin, sillä ensisijainen kasvatusvastuu on vanhemmilla – osa heistä tarvitsee vanhemmuuteensa kuitenkin tukea.

Kasvavan lapsen ja nuoren tasapainoinen kehitys vaatii turvallista kasvuympäristöä ja kehitysvaiheeseen sopivia kehityshaasteita sekä tukea. Positiivisten kasvatusmenetelmien ja vuorovaikutuksen parantaminen on tärkeää. Vanhempien tulisi jo odotusaikana ja lapsen ollessa vauvaiässä saada tietoa siitä, kuinka arjessa luodaan pohjaa tasapainoiselle mielenterveyden ja itsetunnon kehitykselle. Vanhempien mentalisaatiokykyä tulisi lisätä, jotta heillä olisi parempi kyky ymmärtää lapsen käytöstä ja tunteita.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi neuvolan roolia lapsiperheiden arjen ja vanhemmuuden tukemisessa tulisi lisätä. Tällä hetkellä neuvolan asiakasmäärillä ehditään hoitaa vain pakolliset asiat, jolloin aikaa keskustelulle vanhemmuudesta ei välttämättä ole tarpeeksi. Tutkimusten mukaan lapsiperheiden kohdalla puututaan asioihin liian myöhään, vaikka oireita olisi ollut havaittavissa jo pidempään. Riskiryhmät tulisi pystyä tunnistamaan jo heti raskausaikana ja heidät pitäisi säännönmukaisesti ohjata parempien tukipalvelujen piiriin. Erityisesti tulisi panostaa maahanmuuttajaperheisiin. Varhaisen tuen ja ennaltaehkäisevän lapsiperheiden perhetyön tulisi olla helposti saatavilla matalalla kynnyksellä.

Myös sivistystoimella, kouluilla ja varhaiskasvatuksella on tärkeä rooli lapsiperheiden arjessa. Lapset ja nuoret tarvitsevat turvallisia aikuissuhteita sekä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tunteita. Jokaisella vantaalaisella lapsella ja nuorella tulisi olla vähintään yksi turvallinen aikuissuhde. Hyvinvointiin kouluissa pitää panostaa ja tuoda kouluihin koulutettuja ”koulucoacheja” sekä puuttua koulukiusaamistapauksiin joka kerta riittävällä voimakkuudella. Tärkeää onkin, miten hyvinvointialueet tekevät yhteistyötä koulujen kanssa.

Yläkoulun tytöistä jo lähes viidennes on koulu-uupuneita, ja se vaikuttaa koulumenestykseen ja arjessa selviytymiseen sekä voi pitkittyessään johtaa masennukseen. Lapsille ja nuorille tulisi opettaa itsensä johtamista ja armollisuutta itseään kohtaan, ja tässä on sivistystoimella sekä vanhemmilla on iso rooli.

Joka kerta, kun lisäämme resursseja ja palveluita jonnekin, se vaatii rahaa. Mutta uskoakseni kunnan palveluissa ei juuri ole parempaa rahankäyttötapaa, kuin tutkitusti oikein suunnatut ennaltaehkäisevät palvelut, jotka parantavat lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia ja vanhemmuustaitoja. Meillä ei myöskään yhteiskuntana ole varaa siihen, että siirrämme jatkuvasti kasvatusvastuuta vanhemmilta yhteiskunnalle. Kotona tapahtuva kasvatus tulee nostaa keskiöön, toki siihen tarvittavaa tukea ja opastusta antaen. Näin saamme jatkossa terveitä ja työkykyisiä kuntalaisia, tulevaisuuden vastuunkantajia.


Yhteenveto

Jatkuva sote-kustannusten nousu voidaan saada kuriin panostamalla ennaltaehkäisyyn. Mielenterveys tulee ottaa osaksi hyvinvointialueen strategiaa ja lisätä varhaisen tuen saatavuutta perusterveydenhuollossa. Kouluissa tulee panostaa lasten ja nuorten itsetunnon vahvistamiseen sekä elämänhallinta- ja itsesäätelytaitoihin. Arvokas vanhuus voidaan turvata tarjoamalla ikäihmisille riittävästi kotikuntoutusta sekä fysioterapiaa. Parantunut toimintakyky kasvattaa elämänlaatua ja vähentää vanhusten hoivan kustannuksia tehokkaasti.

Terveydenhuollon saatavuuskeskustelun sijaan on keskityttävä hoidettavien määrän vähentämiseen esimerkiksi lisäämällä itsehoidon mahdollistavia digitaalisia terveyspalveluita ja hyvinvointia edistäviä harrastusmahdollisuuksia. Lastensuojelun asiakasmäärien jatkuva kasvu on käännettävä laskuun panostamalla varhaisempaan vaiheeseen. Vanhemmuuden tukeminen on avainasemassa, ja se onnistuu parhaiten jo neuvolavaiheesta lähtien.

Ennaltaehkäisevät toimenpiteet saattavat olla lyhyellä aikavälillä menolisäyksiä, mutta pitkällä aikavälillä ne lisäävät hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä. Tämä säästää terveydenhuollon kustannuksia ja vähentää terveyspalveluiden kuormitusta. Meillä on koronan myötä iso hoitovelka, ja ainoa keino päästä siitä eteenpäin on panostaa monipuolisesti hyvinvointiin.

Kommentoi kirjoitusta.

Kuka muistaisi pelastustoimen?

Lauantai 8.1.2022 - Piia Malmberg

Malmberg_Piia_FB5_kopio.jpg


Hyvinvointialueen aluevaalit ovat budjetin puolesta pääasiassa sote-vaalit, mutta uudistuksessa tehdään myös toinen merkittävä uudistus, eli pelastustoimeen liittyvä uudistus. Tätä yhteiskunnan kannalta erittäin merkittävää osa-aluetta ei sovi missään nimessä unohtaa.

Pelastustoimi on budjetin osalta pieni verrattuna sote-jättiläiseen. Silti se on meille kaikille erittäin tärkeä, varsinkin sitten, kun hätä on suurin.

Toimiessani Kokoomuksen hyvinvointipoliittisen verkoston puheenjohtajana kiersin muutamalla paloasemalla tutustumassa heidän toimintaansa ja keskustelemassa (silloin valmistelussa olevaan) sote-uudistukseen liittyen heidän näkemyksiään. Yhteinen näkemys oli, ettei alueuudistusta pelastustoimen kohdalla kannatettu. Niin vain se on nyt tulossa.

Tunnen itse pelastusalaa varmaankin keskivertoehdokasta enemmän, koska olen käynyt tutustumassa heidän toimintaansa, ja koska tunnen itse useita pelastajia (palomiehiä) ja ensihoitajia. Olen myös työni puolesta aikoinani toiminut tiiviissä yhteistyössä yksityisen ensihoidon ja ambulanssitoiminnan kanssa. En siltikään ole varsinaisesti pelastustoimen asiantuntija, ja sekin on tärkeää sanoa ääneen. Mikään ei ole pelottavampaa, kuin päättäjä, joka luulee tietävänsä.

Itse pidän pelastustoimen kannalta tärkeänä sitä, että pelastustoimen toimintamahdollisuuksista ja resursseista pidetään kiinni. Nykyinen hallitus on leikannut Itä-Uudenmaan alueen pelastustoimen rahoitusta, ja tämä epäkohta tulee ehdottomasti korjata. Itä-Uudenmaan alueella on useita kriittisiä kohteita; tehdasalueita ja laitoksia (mm. Kilpilahti ja Loviisan ydinvoimalaitosalue), joiden johdosta pelastusvalmiuden täytyy tällä alueella olla korkea. Henkilökunnalla tulee olla käytettävissään asianmukainen kalusto ja runsaasti työhön liittyvää koulutusta ja harjoittelua. Meidän onneksemme suuronnettomuuksia ei satu kovin usein, mutta kun niitä sattuu, henkilöstön tulee osata toimia niissä tilanteissa. 

Ensihoitoon ja potilaskuljetukseen liittyvissä asioissa soisin julkisten ja yksityisten toimijoiden tekevän hyvää yhteistyötä. Ei kannata myöskään rajata yksityistä pois vaativista ensihoidon tehtävistä ja ajatella heidän soveltuvan vain siirtokuljetuksiin. Aina on valittava tarkoituksenmukaisin palveluntuottaja, myös ensihoidossa. Kilpailutuksissa tulee olla tarkkana kalusto-, koulutus- ja kokemusvaatimusten suhteen, ja julkisen ja yksityisen sektorin tuleekin olla kaikissa kilpailutuksissa ja toiminnoissa samalla viivalla: säännöt, vaatimukset ja ehdot pitää olla kaikille samat. Näin voimme hyödyntää osaamista eri sektoreilta ja myös pyrkiä kustannustehokkuuteen.

Tärkeää päätöksenteossa on se, että osaa ottaa asioista selvää ja perehtyä asioihin ennen päätöksentekoa. Asioita ei pidä päättää vain mutu-tuntumalla tai ideologisin perustein. Arvoihin liittyviä painotuksia silti saa olla, ja itse pidän esimerkiksi pelastustoimen sujuvaa toimintaa yhtenä yhteiskunnan tärkeimmistä tehtävistä. Meidän tulee siis huolehtia siitä, ettei pelastustoimi jää alueuudistuksessa soten jalkoihin. Myös sopimuspalokuntien asema on turvattava. 

Kommentoi kirjoitusta.

Mielenterveys puhututtaa - syystäkin

Lauantai 18.12.2021 klo 11:11 - Piia Malmberg

Malmberg_Piia_FB4_kopio.jpg


Viime aikoina on ollut paljon keskustelua mielenterveysongelmista ja jaksamisesta, erityisesti nuorten kohdalla. Näistä aiheista on syytäkin puhua.

Eri tutkimusten mukaan jopa noin 20-25 % nuorista kärsii mielenterveydellisistä häiriöistä. Siis joka neljäs tai viides nuori. Itsemurha-ajatuksia on noin 10-15 % nuorista. Itsemurhat ovat myös yksi yleisimpiä 15-19-vuotiaiden kuolinsyitä. Samaan aikaan lastensuojelun tarve ja esimerkiksi huostaanottojen määrät lisääntyvät jatkuvasti, samoin lähetteet mielenterveyspalveluihin ja erikoissairaanhoitoon. Hälyttävää.

Mielenterveysongelmista toki kärsivät myös aikuiset. Tilastojen mukaan mielenterveysongelmat ovat jo yleisin työkyvyttömyyseläkkeiden syy Suomessa. Tämä on huolestuttava käänne, sillä mielenterveysongelmien osuus on kasvanut vuosi vuodelta. Jo kolmannes työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu mielenterveyden häiriöistä ja sairauksista.

Erilaisten arvioiden mukaan nuorten pahoinvointi johtuu paitsi epidemiatilanteesta, myös esimerkiksi koulunkäyntiin ja sosiaaliseen mediaan liittyvistä paineista. Nuoret kokevat yksinäisyyttä ja ahdistusta, ja oma identiteetti on hakusessa. Tunteiden säätely on vaikeaa, ja pienetkin vastoinkäymiset voivat suistaa maailman raiteiltaan.

Olen itse työurallani työskennellyt mm. sairaanhoitajana lasten ja nuorten psykiatrisilla osastoilla sekä terveydenhoitajan tehtävissä neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa. Monet asiantuntijat kokevat, että vanhemmat etääntyvät kasvatusvastuustaan. Olen itsekin huomannut, että vanhemmat tarvitsevat paljon tukea vanhemmuuteen. Psykiatrisilla osastoilla huomasin, että terveellisten rajojen asettaminen ja noudattaminen on vaikeaa vanhemmille. Pelätään lapsen tai nuoren reaktioita esimerkiksi siihen, että puhelimen tai internetin käyttöä valvotaan - vaikka se on vanhemman tehtävä.

Mitä on tehtävissä? Luotan ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen, siihen, että hyödynnetään tutkimusaineistoa ja tuetaan asiakkaita kohdennetun tarpeen mukaisesti. Meillä on esimerkiksi runsaasti tutkimustietoa siitä, millaiset tekijät voivat mahdollisesti ennustaa käytösoireilua ja mielenterveyden haasteita, meidän pitäisi rohkeammin muodostaa noista tekijöistä kriteereitä, joiden perusteella ennaltaehkäisevää hoitoa tarjotaan.

Voisiko terveydenhuolto olla mukana tarjoamassa kouluissa tunnetaitojen kasvatusta? Tällaisista tunnetaitojen säätelyyn liittyvistä kokeiluista on ollut hyvät tulokset ainakin Helsingissä. Vanhemmille Rakkaudella rajat -koulutusta? Tiivis suhde neuvolaan ja kouluterveydenhuoltoon, lapsiperheiden kotipalvelun parempi hyödyntäminen?

Olennaista on myös, että tietoa ja apua on saatavilla. Tällä hetkellä jonot esimerkiksi lastenpsykiatriseen hoitoon tai psykoterapiaan voivat olla todella pitkiä. Työkokemukseni perusteella tiedän, että odottaessa tilanne ehtii kriisiytyä todella nopeasti, mielenterveysasioiden kanssa päivät, viikot ja kuukaudet ovat pitkiä aikoja odottaa.

Mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisyn sekä vanhemmuuden tukemisen tulee olla Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella teema, jonka eteen tehdään aidosti työtä. Ei riitä, että asioita mietitään erikseen neuvolassa, erikseen koulussa, erikseen erikoissairaanhoidossa ja niin edelleen, vaan yhteistyön eri tahojen kanssa tulee olla saumatonta.

Ennaltaehkäisy myös maksaa, mutta ainoastaan ennaltaehkäisyyn panostamalla saadaan siirrettyä palveluiden painopiste varhaisen vaiheen tukemiseen sen sijaan, että sammutellaan kalliita tulipaloja, kun on jo liian myöhäistä. Mielenterveysongelmat ovat merkittävä yhteiskunnallinen ja taloudellinen haaste, inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan. Asian korjaaminen vaatii tietoa ja tahtoa.

Olen ehdolla aluevaltuustoon juuri siksi, että minulla on vahvaa kokemusta sosiaali- ja terveydenhuollosta, ja tunnen hyvin palvelusektorin eri osat. Osaan ajatella kokonaisuutta ja olen työssäni saanut laajaa ymmärrystä siihen, millaisia toimenpiteitä tarvitaan, jotta asioita voidaan viedä eteenpäin. Viisaus ei kuitenkaan asu vain minun päässäni, vaan tarvitaan moniammatillista ja -kunnallista yhteistyötä.

Kommentoi kirjoitusta.

Hyvinvointialueet tulevat - oletko valmis?

Perjantai 17.12.2021 klo 13:32 - Piia Malmberg

Vuonna 2023 sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kunnilta uusille hyvinvointialueille.

Itä-Uudenmaan alue tulee sisältämään Askolan, Lapinjärven, Loviisan, Myrskylän, Porvoon, Pukkilan ja Sipoon sosiaali- ja terveyspalvelut sekä Itä-Uudenmaan pelastuslaitoksen toiminnan.

Uudet aluevaalit järjestetään ensimmäistä kertaa tammikuussa 2022, ja tuolloin valitaan historiallisesti ensimmäiset aluevaltuutetut - myös Itä-Uusimaalle.

En ole sitä mieltä, että tämä alueuudistus on järkevin tapa vastata ajankohtaisiin sosiaali- ja terveyspalveluiden haasteisiin, kuten väestön ikääntymiseen ja kasvaviin sote-kustannuksiin. Uudistuksessa on unohtunut täysin alkuperäinen tavoite kustannusten hillitsemisestä. Lisäksi kaavaillaan alueille verotusoikeutta, jonka pelkään johtavan kokonaisveroasteen nousuun - ja se heikentää jokaisen suomalaisen maksukykyä eli käytettävissä olevan rahan määrää.

Koska aluevaltuustot kuitenkin tulevat, ja niissä käytetään merkittävää valtaa alueen sote-palveluiden ja -budjettien suhteen, on todella tärkeää olla mukana vaikuttamassa tähän päätöksentekoon. Sote-alan asiantuntijana koenkin, että monipuolisesta sote-kokemuksestani ja johtamisosaamisestani olisi Itä-Uudenmaan aluevaltuustossa paljon hyötyä. Haluan antaa osaamiseni ja kokemukseni käyttöön, eli olen ehdolla aluevaaleissa 2023!

Minua voit äänestää Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella aluevaltuustoon ennakkoon 12.-18.1.2022 tai varsinaisena äänestyspäivänä 23.1.2022.

Kommentoi kirjoitusta.

Mistä lisää rahaa Porvooseen?

Maanantai 31.5.2021 klo 8:58 - Piia Malmberg

Itäväylä julkaisi tämän kirjoitukseni lehdessään 1.6.2021.

Emme voi saada kaikkea, mitä haluamme, vaikka kuinka haluaisimme vaalien alla niin ajatella. Vastuullisuutta on sanoa se ääneen. Porvoo tarvitsee menokuria, mutta myös lisää tuloja.

Veroprosenttia ei pidä nostaa, se iskee suoraan ihmisten käytettävissä olevaan rahamäärään. Rahan on työllistävän vaikutuksen takia parempi kiertää markkinoiden ja palveluiden kautta. Verokertymää pitää kuitenkin kasvattaa – ja pitkällä aikavälillä tulee tähdätä veroprosentin laskemiseen.

Tulojen lisäämiseen ei ole mitään suoraa taikatemppua, se on monen tekijän summa. Lähestyn asiaa kahden kokonaisuuden kautta. Ensinnäkin työssäkäyviä asukkaita tulisi saada houkuteltua lisää. Erityisesti niitä hyvätuloisia.

Hyviä tontteja tarvitaan ja kaavoituksen ja rakennuslupiin liittyvän byrokratian on oltava ketterää. Toki myös muita asumismuotoja tarvitaan, jotta kaupunki voi kasvaa, sillä vain kasvava kaupunki pärjää. Kaupunkisuunnittelu on siis olennaisessa asemassa.

Toisaalta pitää olla perhemyönteisyyttä: hyviä ja terveitä päiväkoteja ja kouluja. Monet valitsevat asuinkuntansa nimenomaan koulun maineen perusteella, ja se voisi olla Porvoon kilpailuetu pk-seutuun nähden. Liikenneyhteyksien tulee olla kunnossa, ja yksityisautoilu tulee mahdollistaa jatkossakin. Ei tietulleja.

Toinen kokonaisuus on yritysmyönteisen kaupungin luominen. Porvoossa pitää olla hyvä yrittää ja työllistää. Tähän kannustamisen pitäisi olla jo ”äidinmaidossa”, eli yrityskasvatusta tehtäisiin ikätasoisesti jo varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa, ja jatkettaisiin opiskelujen yhteydessä.

Yrityksille pitää löytyä tontteja ja toimitiloja. Yhteistyö yrittäjäyhdistysten ja liike-elämän kanssa tulisi olla aktiivista. Miten yrittäjäyhdistykset voisivat paremmin hyödyntää kunnan toimitiloja? Uusia yrityksiä ja yrittäjiä pitää myös tukea. Erilaiset yrityshautomot sekä kunnan ja yrittäjien yhteiset toimielimet ovat siinä avainasemassa.

Porvoossa on tehty jo paljon yritysmyönteisyyden lisäämiseksi, mutta lisää toimenpiteitä tarvitaan. Tulevan elinkeinopäällikön rekrytointi varmasti parantaa yhteistyötä, mutta emme voi laskea pelkästään sen varaan. Yritysmyönteisyys on ennen kaikkea ilmapiiriin liittyvä asia: yritysmyönteisyys tulee helposti esiin sujuvana palvelualttiutena, tai voi käydä päinvastoin.

Piia Malmberg
kuntavaaliehdokas (kok.)
toimitusjohtaja
Porvoo

Kommentoi kirjoitusta.

Olin vaalipaneelissa ainoa, joka puhui taloudesta

Torstai 27.5.2021 klo 20:24 - Piia Malmberg

Osallistuin tänään 27.5.2021 porvoolaisten ehdokkaiden etänä järjestettävään vaalipaneeliin, jonka aiheena olivat hyvinvointi ja terveys, eli käytännössä sote-kysymykset. Tilaisuuden juonsi Uusimaan toimittaja Samu Karvala, ja alustuspuheenvuoron piti Porvoon sosiaali- ja terveysjohtaja Ann-Sofie Silvennoinen.
 
Eri puolueilla oli hyvin yhteinäinen näkemys sen suhteen, mihin tarvitsee keskittyä: nuorten mielenterveysongelmien ja syrjäytymisen ehkäisemiseen, ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämiseen ja parantamiseen, koronan hoitovelan paikkaamiseen ja niin edelleen. Paljon hyvää keskustelua ja hyviä ajatuksia. Nostin itsekin esiin ennaltaehkäisyn tärkeyden, sillä esimerkiksi ikäihmisten tehokkaalla kotikuntoutuksella voimme vähentää kotihoidon tarvetta, eli saamme samalla sekä elämänlaatua että kustannussäästöjä.
 
Paneelissa ehdotettiin toki myös paljon erilaisia menolisäyksiä. Yksi keskustelu oli sote-henkilökunnan saatavuudesta, ja tähän muut puolueet esittivät aika voimakkaasti kannan siitä, että kuntakohtaisia palkankorotuksia tarvitaan. Että palkka on tärkein asia, jolla hoitajapulaa korjataan. Itse koen, että kuntatalouden ollessa tiukilla ja palkkakulujen noustessa vuosi vuodelta myös ilman tällaisia kuntakohtaisia lisiä, niin ylimääräisiin palkankorotuksiin ei valitettavasti ole varaa. Palkka ei ole aina se ratkaiseva asia, se on tutkitusti todistettu asia, ettei palkankorotus lisää työmotivaatiota kovin pitkään. 
 
Sen sijaan, että nostetaan toistuvasti esiin nämä palkankorotukset - joissa tulee aina seinä vastaan, koska rahaa ei ole - pitäisi keskittyä niihin asioihin, joihin voimme vaikuttaa, esimerkiksi johtajuuden parantamiseen. On olemassa paljon muitakin kannustimia kuin raha, esimerkiksi voimme vaikuttaa fyysiseen työympäristöön ja työvälineisiin, tai voimme luoda erilaisia vuorovaikutus- tai tehtäväkannusteita: kiittää, antaa palautetta, antaa vastuuta, mahdollistaa työn monipuolisuus ja työnkierto, työssä eteneminen ja niin edelleen. Työmotivaatio on yksi tärkeimmistä kannusteista ja lisää työhyvinvointia merkittävästi. Johtajuuden kehittämisessä on rajattomat mahdollisuudet.
 
Olin ainoa paneelissa, joka nosti esiin kuntatalouden (ja vielä useampaan kertaan) ja sen, että myös taloudesta tulee huolehtia, meillä ei ole kaikkeen varaa. Minusta se on huolestuttavaa, että talous ei tunnu olevan muille puolueille tärkeä asia, koska se kuitenkin käytännössä ohjaa kaikkea tekemistämme.
 
On helppoa aina vain puhua siitä, mitä kaikkea kivaa meillä voisi olla, mutta itse ainakin haluan tuoda rehellisesti esiin myös sen, että taloudelliset resurssit ovat rajalliset. Kustannussäästöjä ja tulolisäyksiä on etsittävä jatkuvasti, sen pitäisi olla valtuutetuilla ja ehdokkailla kirkkaana mielessä.
 
Äänestäjät, äänestäkää sellaisia henkilöitä, jotka haluavat löytää myös uudenlaisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja jatkuvien menolisäysten sijaan. Kuntataloudessa on jaossa vain niukkuutta, ja kyse on siitä, miten ne resurssit kohdennetaan. Itse luotan paljon esimerkiksi tutkimustietoon ja faktoihin, siihen, että tehdään oikeita asioita oikeaan aikaan, mahdollisimman tehokkaasti ja vaikuttavasti.

Äänestä minut Porvoon valtuustoon - saat kokeneen ja suorasanaisen valtuutetun, joka ei lupaile turhia!

Kommentoi kirjoitusta.

Miksi äänestäisit juuri minua?

Tiistai 25.5.2021 klo 12:10 - Piia Malmberg

Kuntavaalit pidetään sunnuntaina 13.6.2021 (ennakkoäänestys 26.5.-8.6.2021). Vieläkö etsit ehdokasta Porvoosta? Tässä perusteita sille, miksi kannattaisi valita juuri minut.



Minulta ei saa turhia lupauksia, vaan rehellisiä vastauksia. Olen sitä mieltä, että politiikassa ei voi luvata kaikille kaikkea ja jokaiselle jotakin. En ole vain tietyn eturyhmän puolella, vaan haluan käyttää verorahat järkevästi. Jos nyt kuitenkin joku eturyhmä pitää nimetä, niin yrittäjät ja palkansaajat: menestyvät yritykset tuovat investointien ja työpaikkojen myötä hyvinvointia koko kunnalle. Palkansaajat ja yritykset rahoittavat kaiken, ei heiltä voi aina vain ottaa.

Olen myös sote-alan asiantuntija, työskennellyt alalla yli 15 vuotta, ja viimeiset 10 vuotta esimies- ja johtotehtävissä yksityisellä sektorilla. Olen todella tarkka kuntatalouden suhteen, mutta mielestäni on aina järkevämpää ennaltaehkäistä ongelmia, kuin sammutella tulipaloja. Terveyspalveluiden tulee olla oikein kohdennettuja. On järkevämpää suunnata tuki niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. On tärkeää huolehtia siitä, ettei tulevan sote-uudistuksen myötä tule lisäkustannuksia, koska meillä ei ole niihin varaa. 

Olen kiinnostunut asioista, osallistun kokouksiin ja valmistaudun niihin etukäteen. En tee päätöksiä mutu-tuntumalta, vaan perehdyn asioihin ja harkitsen niitä mahdollisimman objektiivisesti. Haluan tehdä rohkeita päätöksiä ja aidosti uudistaa asioita. En ole sitä tyyppiä, joka takertuu vanhaan ja sanoo ”mutta kun aina on tehty näin”. Muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan positiivisuutta, avoimuutta ja yhteistyökykyä.

Luonteeltani olen tehokas, energinen ja aikaansaava. Minua äänestämällä saat suorasanaisen, tehokkaan ja vastuullisen valtuutetun. 

Lue lisää minusta:

Kuka olen?

Ketkä minua suosittelevat ja miksi?

Kommentoi kirjoitusta.

Olen Päivän Byrokraatin suositusehdokas Porvoossa

Maanantai 24.5.2021 - Piia Malmberg

Päivän Byrokraatti on jälleen julkaissut oman suosituslistansa kuntavaaliehdokkaista eri paikkakunnilla. Minulla on ilo ja kunnia olla Porvoon ainoa suositusehdokas!

Päivän Byrokraatti kertoo itse asiasta näin: "Päivän Byrokraatti edustaa aatteellisesti klassista liberalismia ja siihen kuuluvia arvoja kuten oikeuksien tasa-arvo, sanan- ja mielipiteenvapaus, muut yksilönvapaudet ja markkinoiden vapaus. Kaikki suositusehdokkaamme eivät ole aatteellisia kopioitamme, mutta koemme heidän omassa puolueessaan edistävän monia meille tärkeistä ajatuksista ja olevan siksi suosituksemme arvoisia."

Koen monet Päivän Byrokraatin esiin nostamista asioista itselleni tärkeinä, erityisesti vapaan markkinatalouden. Usein vähemmän sääntelyä johtaa parempaan lopputulokseen.

Muilta paikkakunnilta listalla on suositusehdokkaina mm. Wille Rydman, Seida Sohrabi, Elina Valtonen (ent. Lepomäki), Jarno Limnell, Tere Sammallahti, Antti Häkkänen, Atte Kaleva, Heikki Vestman ja niin edelleen. Olen siis arvokkaassa seurassa!

Kommentoi kirjoitusta.

Vaalikoneen mukaan olen oikeistokonservatiivi?

Keskiviikko 19.5.2021 klo 10:06 - Piia Malmberg

Olen kirjoitellut joitain ajatuksiani kuntavaaleihin liittyen Kuntapolitiikka-osioon, mutta olen toki avannut näkemyksiäni myös useissa vaalikoneissa. Ajattelin linkittää eri vaalikoneiden profiilejani tähän, niin kuntalaisilla on mahdollisuus tutustua ajatuksiini.

Vaalikoneet eivät aina anna kovin hyvää kuvaa asioista ilman, että tutustuu ehdokkaan perusteluihin asioista. Moni asia ei ole niin mustavalkoinen, kuin miltä ensivaikutelmaltaan voivat näyttää. Vaalikoneissa ei myöskään aina kysytä oikeita asioita, mutta kyllä ne silti antavat hyvän mielikuvan siitä, millainen ehdokkaan ajatusmaailma on.

Tässä linkit vastauksiini eri vaalikoneissa:

Helsingin sanomat

Yle

Uusimaa

Itäväylä

Helsingin Sanomien vaalikoneesta tulee aina myös Puolueet arvokartalla -näkymä, josta näkee eri puolueiden sijoittumisen ns. poliittiseen nelikenttään, jossa vaaka-akselilla on vasemmisto-oikeisto -asettelu ja pystyakselilla liberaali-konservatiivi -asettelu. Osittainhan tämä jakotapa on tavallaan vähän vanhentunut, mutta kuitenkin yleisesti käytössä oleva ja hyvin eri puolueita hahmottava.

Havaitsin, että Helsingin Sanomien datan mukaan olen siirtynyt liberaali-konservatiivi-asteikolla keskivaiheilta konservatiivin puolelle. Olen toki esimerkiksi talousasioissa monilta osin hyvin markkinaliberaali, mutta toki minulla on myös paljon arvokonservatiivisia näkemyksiä. Konservatiivius ei mielestäni ole mikään kirosana, minulle se tarkoittaa monien perinteisten arvojen kunnioittamista ja esimerkiksi isänmaallisuutta.

Ehkä ajatukseni kiteytyy siihen, että minulla ei ole mitään tasa-arvoista avioliittolakia vastaan, mutta en ihan ymmärrä sitä, miksi esimerkiksi kasvatuksen pitäisi nykypäivänä olla sukupuolineutraalia. Minua ei haittaa se, että julkisissa tiloissa on myös unisex-vessoja, mutta en ymmärrä sitä, miksei edelleen voisi olla olemassa myös naisten ja miesten vessoja. Pride-kulkueet eivät haittaa minua, mutta en näe, että kunnan pitäisi osallistua niihin, sillä se ei kuulu kunnan ydintehtäviin, ja meillä on myös muita tärkeitä asioita, joiden puolesta pitäisi liputtaa. Ehkä näine ajatuksine olen sitten nykymaailmassa enemmän konservatiivi kuin liberaali, vaikka mielestäni hyväksyn ihmisten erilaisuuden ja jokainen saa olla sitä mitä on.

Tässä vielä kuva tuosta nelikentästä, puolueet näkyvät palloina ja minun vastaukseni X-merkkinä.

Nelikentta2021

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuntavaalit, vaalikoneet, Porvoo, Kokoomus

"Kun kamelin selkä katkesi" - eli kun tein päätöksen lähteä ehdolle kuntavaaleissa

Lauantai 1.5.2021 - Piia Malmberg

"Kun kamelin selkä katkesi..." - eli ajatuksia siitä, miksi olen ehdolla ja mitä asioita pidän tärkeinä. Julkaistu toukokuussa mm. kaikkiin Porvoon kotitalouksiin jaetussa Sinituuli-lehdessä (alkuperäinen juttu kyllä kirjoitettiin jo keväämmällä, ennen kuin oli tiedossa, että vaalit siirtyvät). Koko teksti luettavissa kuvan jälkeen.
---

Lehtikuva_Kun_kamelin_selka_katkesi

Kun kamelin selkä katkesi

Vantaalta Porvooseen muuttanut Piia Malmberg suivaantui Marinin hallitukselle esityksistä, jotka nostaisivat autoilun kustannuksia. Porvoossakin tarvitaan vastavoima niille, jotka haluavat hankaloittaa yksityisautoilua, kuntavaaliehdokas sanoo.

Lumi narskuu kengän alla kepeässä pakkassäässä. Piia Malmberg (ent. Kurki) työntää
lastenvaunuja, katsoo Porvoon jokirantaa ja toteaa:
- Kun kävin ensimmäistä kertaa Porvoossa, ajattelin, että täällä olisi ihana asua.

Nyt 35-vuotias Malmberg asuu Porvoon Suomenkylässä. Hänen mielestään on tärkeää, että
kaupunkiin muuttaa uusia työssäkäyviä asukkaita, erityisesti niitä hyvätuloisia.
- Jostain syystä tätä asiaa ei saisi sanoa ääneen. Ikään kuin siinä olisi jotain väärää, että
kunta toivoo nimenomaan lisää veronmaksajia asukkaikseen. 

Malmberg muutti Porvooseen Vantaalta, jossa hän toimi kokoomuksen kaupunginvaltuutettuna ja muun muassa kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtajana. Hän tuli aikanaan valituksi valtuustoon, vaikka oli juuri muuttanut Vantaalle. Malmberg näkee muualta tulemisen etuna kunnallisessa päätöksenteossa.
- Uutena haluaa objektiivisesti miettiä parasta mahdollista ratkaisua, eikä tyytyä siihen,
miten asiat ovat aina olleet. Menneisyyden painolastia ei ole. Tämä sama etu minulla
on nyt Porvoossa.

Kaupungin vetovoimatekijät tiedossa


Malmberg on siis ehdolla huhtikuun kuntavaaleissa Porvoon kaupunginvaltuustoon. Tuoreena äitinä asioihin on tullut taas uutta kiinnostavaa näkökulmaa.
- Halu vaikuttaa on vahva, ja toki uskon kokemuksestani olevan myös Porvoolle hyötyä.
Ja mikä toisaalta olisi kaupungin kannalta parempaa kuin se, että päättäjä on juuri
valinnut kyseisen kaupungin kotikaupungikseen, eli päättänyt rakentaa elämänsä
sinne. Kaupungin vetovoimatekijät ovat silloin hyvin tiedossa.

Porvoon tuleekin pitää huolta vetovoimastaan. Olennaisena on Malmbergin mielestä ketterä
kaavoitus erityisesti pientalotonttien osalta sekä toimivat liikenneyhteydet Helsinkiin.
- Porvoon keskusta tarvitsee autoja ja busseja, koska ne ovat turisminkin kannalta
olennaisia. Myös itäisen junayhteyden saaminen on tärkeää.

Välillä Malmberg tyynnyttelee vaunuissa herännyttä vauvaa. Porvoo voisi hänen mielestään
profiloitua vielä voimakkaammin perheystävällisenä kuntana.
- Porvooseen muuttaa paljon lapsiperheitä. Kun neuvolapalvelut ja varhaiskasvatus
toimivat ja koulut ovat terveitä, etätyön lisääntyessä tänne saadaan houkuteltua erityisesti asiantuntijatyötä tekeviä vanhempia. Moni valitsee asuinalueensa koulun maineen perusteella. Siksi onkin hyvä, että Porvoossa on satsattu kouluihin.

”Kamelin selkä katkesi”


Malmberg mukaan ehdokkuutta pohtiessaan ”kamelin selkä katkesi”, kun hän luki taas kerran hallituksen yksityisautoilun kustannuksia lisäävistä ehdotuksista.
- Porvoossakin jotkut haluavat hankaloittaa yksityisautoilua. Kyllä sellaisille ehdotuksille
tarvitaan vastavoima.

Malmberg tunnetaan ajatuksiltaan avoimesti oikealla olevana, porvarillisena suomalaisen työn ja teollisuuden puolustajana. Viime eurovaaleissa hän keräsi yli 6100 ääntä.
- Kyllähän siitä tuli lunta tupaan, kun puhuin teollisuuden toimintaedellytyksistä sekä
puolustin maa- ja metsätaloutta. Vihervasemmisto löi minkä kerkesi. Mutta ei se sähkö
töpselistä tule. Eikä raha seinästä.

Metsämiehen tyttären ja maalla lapsuuden kesänsä viettäneen Malmbergin mielestä
Suomessa on pakko alkaa arvostamaan enemmän teollisuutta ja yrityksiä ylipäätään.
- Sieltä tämän lystin rahoitus tulee. Ilman metsäteollisuuden tuomaa hyvinvointia Suomi
olisi aika lailla toisenlainen maa kuin nyt. Tämän toivoisin myös isommista
kaupungeista käsin luonnonsuojelua vaativien ihmisten ymmärtävän.

Tausta sote-alalla


Malmberg työskentelee toimitusjohtajana terveysalan yhtiössä. Taustalla on pitkä kokemus
sote-alalta ja toimialan merkitys kaupunkien taloudelle ja ihmisille on tiedossa.
- Sotessa on suurimmat kulut, mutta myös suurimmat mahdollisuudet. Esimerkiksi
ennaltaehkäisyyn panostetaan aivan liian vähän. Pelkkä lisärahan lapiointi
lastensuojeluun ei ole ratkaisu kasvavaan pahoinvointiin.

Panostuksia pitäisi tehdä perheiden hyvinvointiin ja vanhemmuuden tukemiseen jo
varhaisessa vaiheessa.
- Tämä itseasiassa säästäisi rahaa pitkällä tähtäimellä. Kasvava mielenterveysongelmien määrä on uhka, joka tulisi ottaa vakavasti.

Kun puhe tulee valmistelussa olevasta sote-uudistuksesta, Malmberg huokaa syvään.
- Sillä uudistuksella ei ole mitään tekemistä alkuperäisen uudistuksen tavoitteen ja
tarkoituksen kanssa. Uudistuksen piti säästää kustannuksia. Yhtään aitoa kustannussäästöä en ole mallista löytänyt, ainoastaan kuluja ja turhia hallintohimmeleitä. 

Kukaan ei hänen mielestään saa parempaa hoitoa sillä, että päätöksenteko karkaa
kauemmas.
- Miksi tällainen palveluita kokonaisuutena heikentävä uudistus päästetään läpi
esimerkiksi ennen järkevänä porvaripuolueena pidetyssä RKP:ssa, Malmberg kysyy.

Malmbergin mielestä nykyisessä hallituksessa SDP määrittää avoimen vasemmistolaisen
politiikan tahdin, Keskustan ja RKP:n tukevat apupuolueina.
- Marinin hallitusta voi pitää jopa yritysvihamielisenä. Ainakaan se ei ole yritysten
puolella. Myös tarvittavat työllisyyteen tähtäävät toimet loistavat poissaolollaan. Kaikki
rakenteelliset uudistukset ovat tekemättä ja velkavuori kasvaa, huokaisee Malmberg.

Hänen mukaansa esimerkiksi ilmastotavoitteet tuntuvat nyt menevän muutamilla puolueilla
kaiken muun edelle. Ilmasto on toki tärkeä, mutta asioita pitäisi miettiä asioita myös
kansainvälisen kilpailukyvyn ja talouden kannalta.
- Korona tavallaan pelasti nykyisen hallituksen, kun sen taakse on helppo piiloutua.
Totuus on kuitenkin, että toimet olivat onnettomia jo ennen pandemiaa. Toivottavasti
myös äänestäjät ymmärtävät tämän.

Vastuullisuus edellä puoluevalinnassa

Malmberg kertoo valinneensa Kokoomuksen puolueekseen, koska se on vastuullinen valtionhoitajapuolueena. Rahan syytäminen sinne ja tänne on helppoa ja kivaa, mutta Kokoomuksessa ymmärretään, että kakku on leivottava ennen sen syömistä. Malmberg varoitteleekin äänestäjiä lankeamasta liian helppoihin vaalilupauksiin.

- Vaaleissa luvataan paljon, mutta vaalien jälkeen on hiljaisempaa. Ajatelkaa nyt vaikkapa demareiden eläkeläisille lupaamia vappusatasia, ei näy eikä kuulu. Itse lupaan vain, että teen päätökset perustuen faktoihin, en mututuntumaan. Ja etten lupaile turhia.

Haastattelu päättyy Piia Malmbergin lähtiessä ruokkimaan vauvaansa.
- Näiden pienten tulevaisuuden toivojen takiahan tässä halutaan pitää yhteisestä taloudesta ja asioista huolta. Että heillä olisi vähemmän tai ainakin muuta murehdittavaa, kuin meidän tekemien velkojen maksaminen, hän päättää.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuntavaalit, Porvoo, Kokoomus, kuntavaaliehdokas

Kuntataloudesta on huolehdittava

Torstai 29.4.2021 - Piia Malmberg

Mielipidekirjoitukseni Uusimaa-lehdessä 29.4.2021: Kuntataloudesta on huolehdittava.

Vaalit lähestyvät, ja lehdet sekä sosiaalinen media täyttyvät parempien palvelujen vaatimuksista ja turhista lupauksista. Kauniita ajatuksiahan ne ovat. Kukapa ei haluaisi vauvasta vaariin parempia palveluita ja kuopatonta kotitietä. Olisi mahtavaa, kun rahaa tulisi ovista ja ikkunoista, ja sitä voisi jakaa kaikkialle – mutta näin ei ole.

Vähemmän puhutaan realismista eli siitä, että kuntataloudessa on jaossa vain niukkuutta. On tietysti mukavampi lupailla asioita ja sitten myöhemmin syyttää muita siitä, etteivät ne pitäneet.

Kuntataloudesta huolehtimisen pitäisi olla päättäjien ja virkamiesten tärkein tehtävä. Menojen on tapana kasvaa ilman, että niitä erityisesti tarvitsee kasvattaa. Palkkakustannukset kasvavat, väestö ikääntyy, rakennukset vanhenevat, huoltotarve kasvaa, yleinen kustannustaso nousee. Ja investoidakin pitäisi. Kustannusten nousutasoa on pystyttävä rohkeasti hillitsemään ja samaan aikaan tulopuolta tulee kasvattaa.

Kuntien ei pidä luottaa valtionosuuksiin, sillä niiden väheneminen johtaa raskaalla kustannusrakenteella veronkorotuspaineisiin. Ja ne valtionosuudetkin on jonkun maksettava, ja maksajia olemme silloinkin me: kuntalaiset ja yritykset. Raha ei tule taikaseinästä, vaikka kuinka haluaisi uskoa silmänkääntötemppuihin.

Tarvitsemme työtä, nimenomaan yksityiselle sektorille. Kansallinen politiikka ohjaa tietysti huomattavasti työpaikkojen syntymiseen vaikuttavia mekanismeja. Kunnat voivat kuitenkin luoda yrityksille suotuisat toimintaedellytykset. Siihen vaikuttavat kuntatasolla muun muassa kaavoitus- ja maanmyyntipolitiikka, hyvä infra, kunnan ja yritysten välinen yhteistyö, autoilun mahdollistaminen ja liikenteen sujuvuus sekä oppilaitosyhteistyö ja työvoiman saatavuus. Myöskään maa- ja metsätalouden toimintaedellytyksiä ei pidä unohtaa.

Kunnalla on paljonkin mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millainen vetovoima sillä on. Pärjääminen vaatii muuttovoittoa – huoltosuhteen heikkeneminen on suuri riski kuntataloudelle. Kasvua on siis haettava.

Esimerkiksi Porvoossa asuntomarkkinat ovat tällä hetkellä ylikuumentuneet, omakotitalot menevät kuin kuumille kiville. Nyt lisää tonttipaikkoja kaavoittamaan pikavauhdilla, jotta saadaan tänne työntekijöitä ja veronmaksajia. Kaavoituksen ja rakennuslupiin liittyvän byrokratian on oltava ketterää.

Myös turismi on Porvoolle tärkeää. Pitää unohtaa ideologinen haihattelu autottomasta keskustasta ja haaveet siitä, että ihmiset kulkisivat keskustaan jostain kaukaiselta parkkialueelta. Eivät muuten kulje. Turisti haluaa helpoutta: sitä, että Porvooseen voi tulla vain päiväretkelle piipahtamaan ja auton saa pysäköityä lähelle palveluita. Sitä moni kuntalainenkin haluaa. Kaupungin keskustaa on kehitettävä matkailu ja palvelujen saatavuus huomioiden. Hyvinvoivat yritykset ovat koko kunnan etu.

Haastan äänestäjätkin arvioimaan, kuka ehdokkaista aidosti pohtii kunnan kehittämistä myös realistisesti talouden näkökulmasta, ja kuka vain lupailee turhia.

Kommentoi kirjoitusta.

Olen ehdolla Porvoossa

Lauantai 24.4.2021 klo 20:21 - Piia Malmberg

Olen ehdolla kuntavaaleissa Porvoossa.
Pohdin pitkään, lähdenkö mukaan vaaleihin. Halua ja kiinnostusta oman kotikunnan kehittämiseen löytyy rutkasti, toki myös kokemusta valtuusto- ja/tai lautakuntatyöskentelystä sekä Tampereelta että Vantaalta. Kuitenkin näinä päivinä politiikka on ajoittain aika kummallista. Halu vaikuttaa kuitenkin painoi vaakakupissa enemmän, siispä, ehdolla ollaan taas!

En sano äänestäjille sitä, mitä he ovat aina halunneet kuulla ja lupaa asioita, joita en voi pitää. En lupaile turhia. Kuntataloudesta aion kuitenkin pitää huolta, ja olla avoimesti oikeistolainen vaihtoehto.

Tässä muutamia poimintoja poliittiselta uraltani:
Vantaan kaupunginvaltuutettu 2017-2020
Vantaan kaupunkisuunnittelulautakunnan vpj 2019-2020
Vantaan sosiaali- ja terveyslautakunnan vpj 2017-2019
Vantaan tarkastuslautakunnan jäsen 2017-2020
Tampereen varavaltuutettu 2015-2016
Tampereen avopalvelujen johtokunnan vpj 2012-2016

On tullut oltua ehdolla monissa eri vaaleissa ja välillä on tehty vaalityötä muille. Tässä hieman koostetta:

Kuntavaalit 2012 - ehdolla Tampereella, 179 ääntä.
Eduskuntavaalit 2015 - kampanjapäällikkönä Harri Jaskarille, 5471 ääntä.
Kuntavaalit 2017 - ehdolla Vantaalla, 451 ääntä.
Eduskuntavaalit 2019 - mukana mm. Tere Sammallahden ja Elina Lepomäen kampanjoissa omien eurovaalien ohella.
Eurovaalit 2019 - ehdolla Suomessa, 6116 ääntä.
Kuntavaalit 2021 - ehdolla Porvoossa, XXX ääntä.

Paljon on tullut opittua ja nähtyä matkan varrella, antoisaa on ollut, raskastakin välillä. Erityisen hienona muistona Harri Jaskarin vaalit vuonna 2015, se oli todella onnistunut kampanja, ja Harri sai hienon tuloksen ja tuli valituksi kolmannelle kaudelleen eduskuntaan. Kokoomuksen eurovaaliehdokkaana vuonna 2019 keräsin eurovaaleissa teemallani "Suomen etu edellä" 6116 ääntä - mielestäni se oli erinomainen tulos valtakunnallisissa vaaleissa, joissa oli kovan tason ehdokkaita.

Omassa somessani en ole viime vuosina ollut erityisen aktiivinen, mutta ei kannata antaa sen hämätä. Olen ollut valtuutettuna todella aktiivinen muissa foorumeissa, erilaisissa kaupunkilaisten keskusteluryhmissä, omassa valtuustoryhmässä sekä toki varsinaisessa kaupunginvaltuustossa ja lautakunnissa. Väitän olevani aktiivinen vaikuttaja, joka sanoo asiat suoraan, mutta kykenee myös yhteistyöhön. Yhteistyötä on nimittäin pakko tehdä, yksin huutelemalla ei saa asioita eteenpäin.

Porvoolle olisi paljonkin annettavaa, kun kokemusta on kertynyt erilaisista asioista, ja nyt haluan tuoda osaamistani hyödyksi myös Porvoon vetovoiman kehittämisessä.

Starttaan vaalityöni verrattain myöhään, mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan. Linja on kuitenkin ollut sama jo useita vuosia, että eipä näitä asioita tarvitse uudestaan keksiä. Oikealla ollaan, mutta ei ehkä aina oikeassa, sekin on hyvä tunnustaa. Katsotaan, mitä tuleman pitää! Sloganini vaaleissa tuttuun tapaan, "En lupaile turhia".

Minua äänestämällä saat rehellisiä mielipiteitä ja faktoihin perustuvia päätöksiä.

Kommentoi kirjoitusta.

Nuorten mielenterveysongelmat paisuvat

Sunnuntai 1.11.2020 - Piia Malmberg

Tämä kirjoitus perustuu MTV:n artikkeliin nuorten mielenterveysongelmista.

Ennaltaehkäisy olisi monissa asioissa monin verroin raskaita palveluita parempi vaihtoehto, kun asioita tehdään ajoissa. Hyvät elintavat (ravinto, liikunta, nukkuminen) ja elämänhallinta vaikuttavat todella paljon myös erilaisiin ahdistuneisuushäiriöihin ja muihin mielenterveysongelmiin, joita nuoret kokevat.

Kaikkia mt-ongelmia ei tietenkään voida edes ennaltaehkäisemällä kokonaan välttää, mutta terveellisillä elintavoilla ei varmasti ainakaan pahenneta tilannetta.
Ihminen itse on vastuussa omasta terveydestä ja hyvinvoinnista, kukaan ei voi pakottaa valitsemaan oikein. Lapsien kohdalla vastuu on vanhemmilla, ja heidän tulee kannustaa ja tukea lasten hyviä terveysvalintoja.

Yksilönvastuuta tulee terveysasioissa korostaa, sillä yhteiskunta ei voi tehdä kaikkea, mutta silti tulee myös ohjata oikeisiin valintoihin terveystiedolla ja valistamalla. Yhteiskunta voi myös vahvistaa mahdollisuutta liikunnan harrastamiseen luomalla sille hyvät olosuhteet, esimerkiksi saavutettavat liikunta- ja ulkoilupaikat.

Minkä verran nukkumisen lisääminen vähentäisi mielenterveyden ongelmia?

–Varmasti, jos kuvioon lisättäisiin myös sitä arkiliikuntaa, niin veikkaan, että aika paljonkin. Todennäköisesti kyllä nuorten mielenterveys väestötasolla paranisi merkittävästi.

– Kysymysmerkki on se, että laitetaanko tässä vaiheessa hirveästi lisärahaa sinne erikoissairaanhoitoon, vai laitetaanko rahaa valtakunnalliseen "nuku enemmän" -kampanjaan ja siihen, että saadaan koulun pihasta liikuntaan innostava. Kansanterveys ei välttämättä ratkea sillä, että laitetaan rahaa sinne raskaisiin, korjaaviin palveluihin.

Kommentoi kirjoitusta.

Muutto Vantaalta Porvooseen!

Lauantai 31.10.2020 - Piia Malmberg

Olen muuttanut pois Vantaalta ja tässä yhteydessä olen tietysti myös joutunut eroamaan luottamustehtävistäni Vantaalla. Vuodet kaupunginvaltuutettuna sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan varapuheenjohtajana ja sittemmin kaupunginsuunnittelulautakunnan varapuheenjohtajana olivat opettavaisia ja vuosista jäi paljon hyviä muistoja.

Uusi kotikaupunkini on upea Porvoo. Ajattelin jo vuosia sitten ensimmäistä kertaa Porvoossa käydessäni, että täällä olisi ihana asua <3 ja nyt se on totta. Olen myös ehdolla kuntavaaleissa Porvoossa keväällä 2021.

Kiitos yhteistyöstä kaikille vantaalaisille ja erityisesti valtuusto- ja lautakuntakollegoille!

Kommentoi kirjoitusta.

Uusi sukunimi, tutut mielipiteet

Keskiviikko 18.3.2020 klo 8:04 - Piia Malmberg

Iloisia uutisia!

Avioliiton myötä sukunimeni on vaihtunut. Uusi nimeni on Piia Malmberg. Mielipiteeni toki säilyvät itsenäisinä jatkossakin ;)

Ollaan yhteydessä! 

Kommentoi kirjoitusta.

Kaikesta ei päättäjä päätä - kuten Kivistön puutteiden korjaamisesta

Keskiviikko 18.12.2019 klo 19:03 - Piia Kurki

Vantaan Sanomat julkaisi tänään (18.12.2019) mielipidekirjoitukseni, jossa kerron oman näkemykseni siitä, etteivät kaikki päätökset ole aina vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden käsissä, vaikka näin usein ajatellaan.

Erityisen harmissani olen siitä, että Kivistön väliaikaiset kaupungin palvelut päätettiin virkamiestyönä, eikä meidän päättäjien mielipidettä kysytty. Kivistöön tulee nyt kirjasto ja nuorisopalvelut - kiitos niistä - mutta harmillisesti, pyytämättä ja yllättäen, terveyspalvelut jäävät nyt tulematta.

Mielestäni päätöksentekoa parantaisi pormestarimalli, joka parantaisi valmistelua ja lisäisi vaaleilla valittujen luottamushenkilöiden vaikuttamismahdollisuuksia.

---

"Kivistöläisenä kaupunginvaltuutettuna saan runsaasti palautetta kaupunkilaisilta Kivistön alueen kehittämisestä. Palautetta tulee säännöllisesti esimerkiksi pysäköinnistä, palvelujen puutteesta sekä liikenne- ja kaupunkisuunnittelusta. Suureksi osaksi olen palautteen antajien kanssa samaa mieltä, ja vien yleensä saamani palautteen eteenpäin virkamiehille. Minun täytyy kuitenkin suorasanaiseen tapaani todeta, että poliittisena päättäjänä vaikutusmahdollisuuteni näihin asioihin tuntuvat välillä olevan olemattomat.

Minä ja monet muut valtuutetut olemme puhuneet esimerkiksi kauppakeskushankkeen edistämisestä. Kuitenkin nykyinen voimassa oleva sopimus kanssa on solmittu jo vuonna 2015 – edellisen valtuustokauden aikana. Sen sopimuksen takaraja on toukokuussa 2020. Siihen asti meidän päättäjien kädet ovat sidotut. Kaupunkilaisilla ja kenties lehdistölläkin on ollut näkemys, että kaupunkisuunnittelulautakunta teki joulukuussa päätöksen jatkoajan myöntämisestä – näin ei kuitenkaan ole. Olemme saaneet asian vain tiedoksi, ja emme ole voineet asiaan tässä vaiheessa vaikuttaa. Kauppakeskushanke ei muutenkaan ole vain kaupungin käsissä - kaupunki tarjoaa sille infran, tontin, kaavan ja muut mahdollisuudet - mutta kaupat tekevät varsinaiset päätökset. Kivistössä toivotaan kovasti lisää palveluita, ja uskon edelleen vahvasti siihen, että niitä sinne saadaan, kylläkin todennäköisesti alkuperäisiä suunnitelmia pienemmässä mittakaavassa.

Kaupungissa tehtiin myös päätös siitä, että Kivistöön tuodaan väliaikaisina palveluina nuorisopalvelut ja kirjasto. Tämä päätös tehtiin niin sanotusti poliitikoiden selän takana, eli päätös tehtiin virkamiestyönä. En sinällään vastusta näiden palveluiden tuomista Kivistöön. Kivistön väestörakenne on lapsiperhepainotteinen, ja uskon kirjaston palvelevan erityisesti lapsiperheitä, mutta myös muita kivistöläisiä. Nuorisopalveluiden tarvetta Kivistössä ei erityisemmin väestörakenteen perusteella ole, sillä nuorisopalveluikäisiä nuoria siellä asuu suhteessa aika vähän. Toki se saattaa silti olla tarpeellinen palvelu. Olisin kuitenkin halunnut, että asiasta tehdään poliittinen päätös, jotta me valtuutetut olisimme saaneet kertoa mielipiteemme. Olisin itse toivonut Kivistöön kevyttä terveysasema tai ”terveyskioskia”, jossa olisi saanut tiettyjä perusterveydenhuollon palveluita arkisin tai tiettyinä arkipäivinä. Saamani palautteen perusteella tälle olisi ollut Kivistössä kysyntää, ja terveyspalvelut ovat olleet alusta asti osa Kivistön keskustan kehittämistä ja osa palveluverkkoa – siksi niiden tiputtaminen pois ilman poliittista päätöstä on väärin.

On hienoa, että Kivistöä halutaan kehittää, sillä se on kasvava kaupunginosa, jossa on kaunista arkkitehtuuria ja hyvät kulkuyhteydet. Minä ja monet muut olemme kuitenkin huolissamme myös asuntojemme arvosta, ja siksi haluaisimme kehittää myös Kivistön ongelmakohtia. Kadunvarsipysäköinnin puuttuminen on iso vitsi, ja jos saisin tahtoni läpi, parkkipaikkoja olisi enemmän. Myös kadut haluaisin rakentaa erilaisiksi, ettei nykyisiä pullonkauloja Keimolantiellä olisi. Kivistössä autoillaan paljon, ei se ole mikään autoton kaupunginosa. Nämä asiat eivät kuitenkaan ole minun päätettävissäni. Haluan nostaa tämän asian esiin, jotta kaupunkilaiset eivät luule, ettemme me poliitikot tee mitään. Kyllä me teemme, kerromme mielipiteemme, otamme yhteyttä ihmisiin ja vaadimme asioita – mutta käytännössä muutoksia on nykyjärjestelmässä vaikea saada aikaan.

Tämä on yksi syy sille, miksi Vantaa ansaitsisi pormestarimallin. Kuntalaiselle pormestarimalli voi äkkiseltään kuulostaa pröystäilevältä, mutta käytännössä se on kaikkea muuta ja lisäisi kuntalaisen vaikutusmahdollisuuksia. Tällä hetkellä Vantaalla ylintä valtaa teoriassa käyttävät luottamushenkilöt tekevät tärkeää päätöstyötään oman työnsä ohella. Pormestarit työskentelisivät päätoimisina työssään, jolloin heidän on mahdollista perehtyä asioihin paremmin ja myös aikaisemmassa vaiheessa. Silti edelleen olisi olemassa myös ammattijohtajia. Pormestarimalli parantaisi siis päätöksenteon laatua ja toisi sen lähemmäs demokraattisesti valittuja päättäjiä. Valta ei olisi virkamiehillä tai johtajilla, jotka tekevät päätöksiä omin päin tai päättävät jättää kuuntelematta poliitikkojen ja kansalaisten toiveita. Ja en halua syyllistää kaikkia virkamiehiä, meillä on erinomaisia ja osaavia työntekijöitä, mutta ilman pormestarimallia demokratia ei toteudu parhaalla mahdollisella tavalla."

Piia Kurki
kaupunginvaltuutettu (kok.)
kaupunkisuunnittelulautakunnan vpj
Vantaa

Kommentoi kirjoitusta.

En kannata Vantaan ratikkaa

Tiistai 17.12.2019 - Piia Malmberg

Päädyin Vantaan valtuustossa siihen, etten kannata ratikan jatkosuunnittelun jatkamista. Valtuusto päätti kuitenkin toisin, ja ratikan suunnittelua jatketaan. Varsinainen rakentamispäätös tehdään vasta paljon myöhemmin. Pääperusteluni sille, miksi en kannata ratikkaa, on se, että en usko sen tuovan tarpeeksi hyviä veronmaksajia Vantaalle (on perusteltu, että verotulot nousisivat ratikan myötä), ja en usko sen vähentävän segregaatiota.

Puheenvuoroni valtuustossa:

"Ratikan tarvetta on perusteltu monin eri tavoin. Taloudelliselta kannalta tärkeitä perusteita ovat oletetut lisääntyvät maanmyyntitulot ja ratikan myötä syntyvät uudet työpaikat.

Yksi tärkeimmistä sosiaalisista perusteista ratikan osalta on segregaation ehkäisy, eli Itä-Vantaan ja Hakunilan seudun arvellaan tarvitsevan ratikkaa, jotta alueet voisivat saada paremman profiilin. Käytännössä tämä ratikkahankkeen verotulojen nousutavoite tarkoittaa sitä, että ratikan alueille pitäisi saada sosioekonomisesti parempituloista väkeä, jotta alueet olisivat profiililtaan parempia. Arvioin siis näin sanoessani asiaa kuntatalouden näkökulmasta, jotta ratikka voisi hyödyttää Vantaata taloudellisesti.

Pelkkä väestönkasvu ei ylipäätään mielestäni ole hyvä eikä järkevä tavoite kaupungille, joka kasvaa muutenkin koko ajan. Tavoitteena pitäisi olla nimenomaan verotulojen kasvu, joka kasvaa sillä, että tänne muuttaa nykyistä parempituloisia veronmaksajia.

Vantaalla on jo pyritty tiettyjen kaupunginosien kohdalla nostamaan alueen profiilia muun muassa kaavoittamalla parempia ja kalliimpia asuntoja. Kuitenkin usein on niin, että nämä hankkeet jäävät kokonaan toteuttamatta, koska rakentajat miettivät hankkeiden kannattavuutta, kuten kuuluukin. Paremmat tai isommat asunnot ovat kalliimpia, eivätkä ne mene kaupaksi tietyissä kaupunginosissa.

Se, että jollekin alueella rakennetaan ratikka, ja ajatellaan, että ratikan myötä kyseisen alueen profiili paranee ja sinne on mahdollista kalliimmalla rakentamisella houkutella parempaa asukasprofiilia - se ei mielestäni ole kovin todennäköistä. Katsokaa vaikka Itä-Helsinkiä, jonne menevät raiteet, mutta jossa kuitenkin kamppaillaan samojen haasteiden kanssa, kuin joissakin paikoissa esimerkiksi Itä-Vantaalla. Raiteet eivät näitä haasteita poista, mutta uskoakseni voivat jopa lisätä.

Segregaation kohdalla panostaisin tässä kaupungissa ennaltaehkäisyyn, jolla ehkäisisin lasten ja nuorten syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia. Ja Eerolalle tiedoksi, että olen kokoomuslaisena taatusti tässä salissa puhunut ennaltaehkäisevien palveluiden puolesta jo pitkään ennen ratikkakeskustelua. Uskon ennaltaehkäisyyn panostamisen tuovan Vantaalle tulevaisuuden kannalta veronmaksukyvyn ja segregaation ehkäisyn kannalta parempia lopputuloksia, kuin mitä kiskot ja rautiovaunut toisivat. Palveluita ja liikenneinvestointeja ei voi oikein vertailla keskenään, mutta tein sen nyt, koska ratikkaa halutaan perustella segregaatiota ehkäisevänä tekijänä. Uskon siihen olevan parempiakin keinoja.

Itse en ole hankesuunnitelman kanssa samaa mieltä myöskään autoriippumattoman elintavan edistämisestä: ihmisillä on oikeus autoiluun ja kaupungin tulee se mahdollistaa. Se ei ole tarpeeksi mahdollistamista, että sanotaan julkisen liikenteen vähentävän autoilua, joten siitä tulee automaattisesti helpompaa. Mikäli oikeasti haluttaisiin houkutella Vantaalle veronmaksajia, meidän tulisi mahdollistaa yksityisautoilu paremmin ja kaavoittaa superrakentamista hyville paikoille, kuten Tikkurilaan joenrantaan.

Vantaan ratikkaa on turha verrata esimerkiksi Kehärataan tai Tampereen ratikkahankkeeseen. Tampereen ratikka taas vertautuu enemmän nimenomaan Kehärataan, jos siihenkään. Tampereella kannatin ratikkaa, sillä se oli kaupungin ensimmäinen lähiliikenteen raideyhteys, joka kulkee selkeän kaupungin keskustan läpi nopeuttaen keskustayhteyksiä ja yhdistäen useat merkittävimmät kaupunginosat - samoin esimerkiksi yliopiston eri osat, yliopistollisen sairaalan ja ammattikorkeakoulut. Tampereen ratikka yhdistettiin useisiin kaupungin kannalta merkittäviin ja suuriin kaupunkikehityshankkeisiin. Silti Tampereen ratikka on rakennusvaiheessa näivettänyt keskustan ja ajanut useita yrityksiä konkurssiin. Tähän ei osattu varautua Tampereella, eikä tähän ole mielestäni varauduttu myöskään Vantaalla.

On puhuttu, että tämä on koko Vantaan ratikka. Vantaan Sanomien kyselyssä kaupunkilaiset ovat kahta mieltä ratikkaan investoimisesta, ratikkaa vastustavia EI-vastauksia on tällä hetkellä vähän enemmän. Mielestäni meidän valtuutettujen tulee ottaa myös tämä mielipide huomioon. Minun tuntemani ja satunnaiset haastattelemani kaupunkilaiset eivät ratikkaa kannata.

Kaupunginjohtaja Ritva Viljanen totesi Vantaan Elinkeinopäivillä 29. marraskuuta, että ratikan myötä on tarkoitus siirtää kaupungin rakentamisen painopistettä lännestä itään. Tämä on huolestuttava viesti. Vantaalla tulisi kaupunkisuunnittelua tehdä tasapuolisesti, mutta alueiden erityis- ja ominaispiirteet huomioiden - ei pitäisi pyrkiä tekemään kaikkialle samanlaista kaupunkia samoin tavoittein. Meillä pitää voida olla kaupunginosia, jotka houkuttelevat myös kovia kuntaveron maksajia, mutta ymmärtää se, että kaikista alueista ei voi tulla sellaisia, edes ratikan voimalla.

Ratikkahanke näyttää mielestäni tällä hetkeltä siltä, että Hakunilaan halutaan raiteet, ja on jollain keinoilla pyritty sinne ne piirtämään, mutta kaupungin sisäisen liikenteen kannalta strategisesti merkittävästä linjauksesta tässä ei mielestäni ole kyse. Se ei ole myöskään merkittävää lentokentän liikenteen takia.

Yhteenvetona: en usko siihen, että tämän hankkeen myötä Vantaalle muuttaa enemmän parempituloisia veronmaksajia, jotka siis hyödyntäisivät tarpeeksi kuntataloutta vaikuttaakseen positiivisesti hankkeen kannattavuuteen. En myöskään usko ratikan lisäävän uusien työpaikkojen määrää merkittävästi tai tuovan merkittävästi uusia tuloja, joita ei ilman nykyistä kasvua tai ratikkaa tulisi. Eli en voi ainakaan tässä vaiheessa kannattaa ratikkahanketta."

Kommentoi kirjoitusta.

6116 ääntä eurovaaleissa - iso kiitos luottamuksesta!

Maanantai 27.5.2019 klo 12:35 - Piia Kurki

61103194_10156817841489331_8596246613377155072_o.jpg











Olin Kokoomuksen ehdokkaana eurovaaleissa ja sain vaaleissa 6126 ääntä. (edit: tarkastuslaskennan jälkeen 6116 ääntä.)

Olen valtavan kiitollinen ja onnellinen tästä huikeasta tuloksesta! Oma tavoitteeni oli 5000 ääntä, ja se ylittyi kirkkaasti. Eurovaaleissa valituksi tuleminen suurelle yleisölle tuntemattomana ensikertalaisena on äärimmäisen vaikeaa, mutta tämä hyvä äänimäärä antoi kuitenkin paljon uskoa tuleviin koitoksiin. Kampanjabudjettini oli verrattain pieni, ja saatujen äänien hinta ei siis noussut kovin korkeaksi - se on aina hyvä merkki.

Haluan kiittää kaikkia tuesta, avusta, kannustuksesta ja ennen kaikkea luottamuksesta vaaliuurnilla! Ja tietysti onnittelen Kokoomusta loistavasta vaalivoitosta, kanssaehdokkaita hyvistä tuloksista ja valittuja meppejä jatkokaudesta :)

Piia

Kommentoi kirjoitusta.

Ilmastonmuutos ratkaistaan teknologialla, ei rajoituksilla

Perjantai 17.5.2019 klo 16:13 - Piia Kurki

alexandre-debieve-561298-unsplash.jpg









Suomessa ollaan huolissaan ilmastonmuutoksesta. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta on vuonna 2018 tehnyt raportin ”Suomalaisten mielipiteitä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta”. Kyselyn mukaan suomalaisten suurimmaksi huolenaiheeksi nousi ilmastonmuutos, josta on huolissaan yhdeksän kymmenestä suomalaisista. Lähes yhtä paljon huolta aiheutti kansainvälinen terrorismi ja pakolaistilanne, mutta puhutaan nyt tästä ilmastonmuutoksesta.

Näin vaalien alla ilmastonmuutos on ollut paljon esillä sekä mediassa, ehdokkaiden puheissa, että vaalikoneissa. Oli sitten asiasta mitä mieltä tahansa, todennäköisesti kaikki voivat myöntää, ettei huoli ilmastonmuutoksesta ole täysin tuulesta temmattu. Mielipiteet keinoista ilmastomuutoksen ratkaisemiseksi kuitenkin vaihtelevat paljon.

Vaalipaneeleista ja -keskusteluista olen huomannut, että vasemmistopuolueet haluavat kunnianhimoisia tavoitteita, jotka ovat osin epärealistisia ja niiden vaikutuskykykin on kyseenalainen. Esimerkiksi uusien polttomoottoriautojen kieltäminen ja vaihtaminen sähköautoihin ei ilmeisesti vaikuttaisi juurikaan päästöihin. Euroopan autoteollisuuden etujärjestön toimitusjohtaja Roberto Vavassorin mukaan kaikkien Euroopan autojen muuttaminen sähköautoiksi (sähkön fossiilisilla polttoaineilla tuottaminen huomioiden) päästöt laskisivat vain 0,4 prosenttia.

Sähköautojen akkuihin tarvitaan runsaasti malmia (esimerkiksi nikkeliä, litiumia ja kobolttia), ja niiden louhinta ja kuljetus tuottaa päästöjä. Myös malmin jatkojalostus tuottaa päästöjä. Bloombergin artikkelin mukaan sähköautolla menee noin 10 vuotta päästä edes samalle tasolle polttomoottoriauton päästöjen kanssa. Sähköauton valmistus tuottaa noin 74 prosenttia enemmän hiilidioksidipäästöjä tavanomaiseen autoon verrattuna. Lisäksi sähköautoilla on lyhyet toimintamatkat, ja toimintamatkan pidentämiseen vaadittava akkutehon kasvattaminen aiheuttaa lisää hiilidioksidipäästöjä. Matalapäästöiset dieselautot toimivat siis vielä toistaiseksi ympäristöystävällisempinä kuin sähköautot.

Mitä muuta voisimme päästöjen suhteen tehdä kieltojen ja rajoitusten sijaan? Voimme esimerkiksi lisätä ydinvoimaa, jonka hiilidioksidipäästöt ovat matalia. Vuonna 2018 ydinvoima tuotti noin 32 prosenttia Suomen sähköntuotannosta. Kotimaisen energian osuus energiantuotannosta oli noin puolet. Lisäämällä ydinvoiman käyttöä Suomessa lisäisimme vähäpäästöisen/päästöttömän energian tuotantoa ja lisäksi parantaisimme Suomen omavaraisuutta energiantuotannossa.

Suomen päästöt ovat kuitenkin maailman mittapuulla vielä pieniä: Suomen osuus maailman päästöistä on noin promillen luokkaa. Silti olemme onnistuneet vähentämään päästöjämme. Mistä tämä kertoo? Se kertoo suomalaisesta osaamisesta ja huipputeknologiasta.

Teknologiaviennin tulisikin olla seuraava Suomen Nokia. Puhumme täysin turhaan hiilineutraaleista suomalaisista kaupungeista tai autottomasta pääkaupunkiseudusta, kun oikeasti meidän pitäisi puhua siitä, miten voisimme parhaalla mahdollisella tavalla tukea ja edistää vientiämme myös ympäristöystävällisissä ratkaisuissa. Esimerkiksi otan ABB:n, jonka kehittämä suomalainen Azipod-ruoripotkurijärjestelmä säästää laivojen polttoainekustannuksia jopa 5-25 prosenttia. Käytännössä siis siksi, että ohjausjärjestelmä on mahdollisimman toimiva ja tehokas. Aikaa, rahaa ja ilmastoa säästyy.

Suomalaisella teknologialla voidaan saada aikaan merkittäviä globaaleja päästövähennyksiä siellä, missä iso osa päästöistäkin syntyy – Suomen rajojen ulkopuolella. Puhumme ilmastokeskustelussa aivan liian vähän teknologian tuomista mahdollisuuksista. 

Luottaisin siis päästöjen vähentämisessä markkinalähtöiseen toimintaan ja teknologian kehitykseen. Ympäristötietoisuuden kasvaessa esimerkiksi autonvalmistajilla on paine kehittää uusia, ympäristöystävällisiä autoilun muotoja. Sähköautokaan ei ole syntynyt kieltojen seurauksena – autoteollisuus on kehittänyt sähköautoja jatkuvasti, markkinat ovat ohjanneet toimintaa ja sähköautojen suosio on kasvanut. Tähän voisi asettaa vertauksen: eihän tietosanakirjojakaan aikanaan kielletty internetin käytön laajentamiseksi.

2 kommenttia . Avainsanat: eurovaalit, vaalit, kokoomus, ilmastonmuutos, teknologia

Älä sekaannu kaikkeen, EU!

Keskiviikko 24.4.2019 klo 17:39 - Piia Kurki

flag-2608475_1280.jpg










Euroopan unionin tulisi keskittyä isoihin asioihin ja linjauksiin, vähentää sääntelyä ja byrokratiaa ja jättää pienissä asioissa enemmän päätäntävaltaa jäsenvaltioille. EU:n tulisi toimia mahdollistajana, ei kieltäjänä.


”EU-maissa tulisi ottaa käyttöön minimipalkka.”
”EU:n pitäisi kieltää uusien bensa- tai dieselautojen myynti vuoteen 2030 mennessä.”
”EU tarvitsee oman armeijan.”
”EU:n pitäisi kiristää päästövähennystavoitteitaan, vaikka muut eivät sitä tee.”
”EU:lla tulisi olla oikeus kerätä veroja suoraan jäsenmaiden kansalaisilta.”
”EU:n pitäisi kieltää geenimanipuloitujen elintarvikkeiden käyttö.”
”EU:ssa tulisi ottaa käyttöön lentovero.”
”EU:ssa tulee luopua lihakarjan kasvattamisesta.”
”EU:n tulee asettaa metsien hakkuurajoitteet.”

Eurovaalien vaaliväittämiä lukiessa ja sosiaalisen median keskusteluja seuratessa pakostakin kertyvät hikikarpalot otsalle. Sääntöjä, säädöksiä, kieltoja, veroja. Elinkeinojen tuhoamista

EU:n yksi tärkeimpiä tavoitteita oli alun perin muodostaa Eurooppaan valtioiden välinen liitto, joka estäisi sotien syttymisen maiden välille. Se on siis yhdeltä alkuperäiseltä tarkoitukseltaan rauhan liitto. Sittemmin Euroopan unioni on toki saanut aikaan paljon hyvää, esimerkiksi vapaakauppaan ja tullien sekä monopolien purkamiseen ja vapaaseen liikkuvuuteen liittyen.

Mutta kun tarkastellaan nykyhetkeä, niin unionin alkuperäisistä tavoitteista on siirrytty aika kauas, ja nyt EU vaikuttaa enemmänkin olevan uhka vapaudelle ja kansalliselle päätäntävallalle. Sosiaalisessa mediassa keskustellaan siitä, pitäisikö Euroopan unionin pakottaa jäsenvaltiot laillistamaan abortit tai homoliitot. Tai kuuluuko EU päättää siitä, kuinka paljon maahanmuuttajia kukin jäsenvaltio ottaa?

En missään nimessä vastusta naisen oikeutta päättää omasta kehostaan, eli en missään nimessä vastusta aborttia, enkä myöskään homoliittoja. Mutta kuuluvatko nämä asiat ollenkaan Euroopan unionin tasoisiksi päätöksiksi? Minusta eivät. Kukin jäsenvaltion tulee itse päättää näistä asioista, vaikka toki toivon, että esimerkiksi abortit sallittaisiin kaikkialla maailmassa. EU:n päätös se ei kuitenkaan ole. Voisi muuten joskus käydä niinkin, että EU-tasolla aborttien kieltäminen lopettaisi abortit myös Suomessa.

Metsien hakkaamisen suhteen jotkut haluavat luoda EU-tasolle yhteisiä hakkuurajoituksia, perusteena ilmastonmuutoksen torjuminen. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, ettei meidän tule rajoittaa hakkuita, vaan kannustaa hyvään ja kestävään metsänhoitoon. Myös metsiin liittyvä päätöksenteko pitäisi ehdottomasti pitää jatkossakin kansallisissa käsissä. Oikeus yksityiseen omistukseen tulee on koskematon.

Tässä yhteydessä otan esiin myös asedirektiivit, joiden kiristäminen on ehkä kaunis ajatus rikollisuuden ja terrorismin vähentämiseksi, mutta jotka käytännössä vain haittaavat harrastus-, metsästys- ja reserviläistoimintaa. Suurin osa rikoksista ei tapahdu luvanvaraisilla aseilla, joten byrokratia heikentää vain tavallisten kansalaisten elämää.

Kieltäminen, verottaminen ja muut rajoitukset ainoastaan haittaavat Euroopan (ja Suomen!) kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla ja heikentävät yritystemme toimintaedellytyksiä. Emme varmaan halua tuotannon siirtyvän Euroopasta (ja Suomesta) halvemman tuotannon maihin, joissa teollisuus toimii huomattavasti vastuuttomammin. Sinne menisi sekä ilmaston eteen tehty työ, että työpaikat. Lentoverotus taas iskisi jo Euroopan sisäiseen markkinaan, saati sitten kansainväliseen matkustamiseen ja turismiin, joita päinvastoin pitäisi saada lisättyä.

EU:n pitäisi välttää kieltoja, rajoitteita ja säädöksiä. Pitäisi nimenomaan keskittyä säädösten ja byrokratian purkamiseen, kaupankäynnin helpottamiseen ja markkinalähtöiseen toimintaan. Maataloutta tuetaan nyt voimakkaasti ja nykyhetkellä on pakko tukea jatkossakin, mikäli haluamme sitä Suomessa säilyttää, mutta tukia parempi keino olisi purkaa sääntelyä, helpottaa verotusta ja parantaa maatalouden markkinalähtöistä kannattavuutta. Työmarkkina- ja palkka-asioiden taas pitäisi olla kaukana EU:sta.

EU:n pitäisi mahdollistaa, tukea ja auttaa uusien innovaatioiden kehittämisessä ja uusien teknologioiden käyttöönotossa. Ilmastonmuutoksen torjunnassakin lähtökohtana pitäisi olla teknologian kehittyminen ja se, että markkinat ohjaavat pikkuhiljaa kysyntää ja tarjontaa oikeaan suuntaan.

EU:ssa pitäisi siirtyä vahvemmin ajatuksesta ”aktiivinen kansalainen” ajatukseen ”vapaa kansalainen ja vapaa valtio”. Näin hyötyisimme parhaiten EU:n tuomista markkinalähtöisistä eduista ja sisämarkkinoista, mutta emme ajautuisi enempää umpikujaan turhien säädösten kanssa ja heikentäisi kilpailukykyämme rajoittamalla markkinoidemme toimintaa.

Piia Kurki
eurovaaliehdokas (kok.)

2 kommenttia . Avainsanat: eurovaalit, vaalit, kokoomus, byrokratia

Vanhemmat kirjoitukset »